Ehkä tätä voi ajatella enemmän kielellisenä kysymyksenä.
En usko enkeleihin sellaisina kuin ne yleensä (tai esim. Diana Cooper) käsitetään, sen sijaan uskon että me kaikki ihmiset jotka olemme tänne inkarnoituneita, olemme verhon tuolla puolella ollessamme soluja Jumalan ruumiissa.
Olemme kaikki luojajumalia valepuvussa ja siten kykeneviä niin veretseisauttavaan pahaan, kuin enkelimäiseen hyväänkin.
Ja niitä ihmisiä, jotka ilmentävät rakkaudellisuutta toiminnassaan, voi ihan hyvin kutsua enkeleiksi. Tällaisen ihmisen kohtaaminen on ihana ja lämmittävä kokemus. Me olemme parhaimmillaan kaikki enkeleitä toisillemme.
Sitäpaitsi tätä enkeli/opas/mikälie asiaa ajattelen ihan niinkuin niitä kanavointejakin: Jokainen käsittää meitä verhon tuolta puolelta auttavat energiat sillä tavalla mikä itselle parhaiten sopii ja jos ne enkelit tuntuvat sopivilta, ne ovat ihan yhtä validi asia kuin shamaanin apuhenget.
Sitä minä vain edellisessä viestissäni tarkoitin, että en osaa kertoa mitään erityisesti enkeleihin liittyvää, koska minä hahmotan ne samat energiat ihan muuna kuin enkeleinä. Esimerkki: Soturien ja suojelemisen suuri apuhenki on ollut olemassa jo kauan ennen kuin kukaan keksi käsitettä enkelit tai nimeä Mikael. Se on se sama energia, mutta minulle se on tuo käsitteenä vanhempi apuhenki, kun joku muu yhtä hyvin sitten voi kokea sen Arkkienkeli Mikaelin energiana.
Mestareita en edes ymmärrä muuten, kuin että ne ovat sieluja jotka ovat inkarnoituneet enemmän ja siten oppineet enemmän ja auttavat muita ihmisiä polullaan. Ihan samanlaisia sieluja kuin mekin, mutta enemmän 'virkavuosia ja työkokemusta.'
