Onko muilla aurinko- tai nousuneitsyillä ongelmaa hahmottaa kokonaisuutta? Analyytit löytyy joka asiaan, arjesta lähtien...
ja miten koette muiden vuorovaikutuksen, tai mielipiteiden vaikuttavan kokonaisuuden muodostamiseen? En puhu pelkästään
konkreettisista asioista vaan myös henkisistä, sosiaalisista ja kaikesta maan ja taivaan väliltä
Ainakin itse koen että välillä tulee pilkottua erilaisia kokonaisuuksia aina vain pienemmiksi ja pienemmiksi kokonaisuuksiksi, ja välillä
meinaa se punainen lanka hukkua ja tulee mietittyä että mikä olisi se "kultainen keskitie".
Välillä eksyy liian pikkutarkkoihin faktoihin, sitten joskus jälkeenpäin ärsyttää, että olisi voinut nähdä asian suurpiirteisimmin...
Toisinaan taas muiden näkökannat/tekemiset muuntaa omaa arvomaailmaa asioista... Kun löytyy parempia menetelmiä, niin taas
muuttuu kokonaisuus. Monet varmaan ajattelee että en osaa pitää kiinni linjoista tai olla johdonmukainen, kyllähän sitä löytyy ja on aina
taka-alalla, mutta minkäs teet jos haluaa aina löytää parempia juttuja
Olen huomannut, että olen päässyt helpommalla kun pitää kiinni siitä kultaisesta keskitiestä, eikä eksy rönsyilemään. Tosiaan, meillähän se osuu eri osa-alueisiin...
Inhottaa joskus kun kiinnittää huomiota epäkohtiin ja yksityiskohtiin, yrittää mukamas täydentää muiden toimia tai ylipäätään asioita siihen niin sanottuun täydellisyyteen. Sitten jos saa ne korjattua, niin sekään ei sit aina riitä, vaan koko ajan löytyy parannettavaa. Inhoan epäloogisuutta, ja yritän muuntaa kaikki loogisemmaksi ja käytännöllisemmäksi, osaksi kokonaisuutta...
Lopulta turhautuu että ei mikään riitä, ja ei jaksa edes aloittaa mitään projektia kun tiedostaa omat piirteet, että pitää tehdä pitkän kaavan mukaan. huoh... Onneks tällasta nyt ei ihan joka päivä tule vastaan. Tai sitten se, että mun loogisuus rikkoutuu jonkun toisen toimesta, jota ei voi muuttaa. Sit täytyy taas luovia...
vai johtuuko se neitsyt-merkin muuttuvuudesta...Tai sitten mun venus-kaksosista. Välillä tuntuu että ei mulla ole mielipidettä mihinkään, koska kaikissa on omat hyvät ja huonot puolet = kääntöpuolet, ja yritä siinä sitten selittää tiukasti mielipidettä, jos joku sitä kovasti tivaa. Mutta kyllä mulla on tiukkojakin näkökantoja asioihin, mistä pidän kiinni.
Joskus tarvitsen toisen ihmisen mielipiteitä kompensoimaan omiani, jotta löydän takaisin keskitielle. Tulen merkeissä ihailen toisinaan sitä suurpiirteisyyttä, toisinaan saa taas hermot kireelle. Onhan mulla sentäs Leijonaa Merkuriuksessa... Välillä voi jättää asiat puolitiehen?
Mutta on tuosta muuntautuvuudesta ollut roppakaupalla hyötyäkin. On luontaista mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja tietää heti mistä aloittaa ja mitä tehdä. Mutta tämä analyyttisuus turhauttaa toisinaan = pilkkoa kokonaisuuksia pienempiin kokonaisuuksiin ja pienempiin jne...Muistan nuorempana käymiäni psykologian kurssejani, kuinka opettajani ihmetteli mun ajatuksen juoksua. Sain kyllä hyviä numeroita, mutta muut kirjoitti tiivistelmän muutamalla paperilla, mulla oli läjä kaupalla analyysia paperilla.