seuraava »

[Mimia]

Itse olen aivan pienestä pitäen nähnyt sukulaisten ja tuttavien kuolemat. Ikinä en näe niitä suoraan unissa, vaan miun pitää osata tulkita ne unien symboleista. Mutta yksi kuoleman uni on poikkeus! Se on oman isäni kuolema! Tiesin jo elokuussa, että isälleni tulee tapahtumaan jotain ei niin hyvää, kun katsoin meidän karttoja. Silloin en vielä aavistellut hänen kuolemaa, mutta jotain pahaa kumminkin tulisi tapahtumaan.

No lokakuun yksi sunnuntaiaamu alkoikin sitten synkissä merkeissä. Isäni oli ampunut itseään päähän kolme kertaa edeltävänä yönä. Hän ei ollut kuollut, mutta oli tajuttomana teho-osastolla. Kului kaksi viikkoa eteenpäin kunnes näin ihmeellisen unen. Se oli niin todentuntuinen.

Unessa ole kaunis ja erittäin aurinkoinen talvipäivä. Seisoin pellon reunalla. Kun katsoin pidemmälle, niin näin joukon ihmisiä seisomassa pellolla. Näin ihmisten läpi. Silloin tajusin, että nehän ovat isäni kuolleita sukulaisia. Näin siellä isän äidin ja isän isän. He juttelivat isäni kanssa. Isäni läpi en nähnyt. Isäni huomasi minun seisovan pellon reunalla ja hän alkoi tulla minua kohti. Hän ei kävellyt vaan hän liiti pellon poikki luokseni. Kysyin häneltä, että miten ihmeessä hän on täällä, kun hänen pitäisi olla sairaalassa. Hän vain hymyili. Hänestä huokui rauha ja onnellisuus. Ja se oli niin voimakasta, että en ole ikinä kohdannut elämässäni sellaista tyyneyttä. Sitten isäni sanoi, että hän halusi tulla vielä katsomaan minua, että minulla olisi kaikki hyvin. Kysyin häneltä, että mitä hän tarkoitti tuolla lauseella. Hän vastasi, että hän lähtee kohta noiden ihmisten mukaan. Hänellä on silloin hyvä olla. Ja minä en saa pelätä. Kyllä minä kuulemma selviän. Silloin isän sukulaiset alkoivat myös minulle puhumaan, että isän on kohta aika lähteä ja, että he pitävät hänestä huolen. Kyllä minä pärjään. En meinannut ensin millään ymmärtää, että mistä lähtemisestä kaikki puhuu. Aloin tenttaamaan isääni kysymyksillä: "Mihin olet lähdössä?", "Miksi olet lähdössä?" "Kenen kanssa?", "Koska tulet takaisin?" jne.. Isäni ei vastannut minulle. Hän vain taas hymyili ja säteili. Sitten hän sanoi, että kun hänen aika on lähteä, niin meidän täytyy antaa hänen lähteä. Hän haluaa jo mennä. Isäni toisti koko ajan lähtemistä ja sitä, kuinka hänellä on hyvä olla. Sitten hän sanoi, että nyt hänen täytyy mennä katsomaan vielä muita, kun hän vielä ehtii. Lähdin isäni mukaan. Kuljimme paikoista toisiin. Aina seinien läpi. Juttelimme mukavia. Aloin muistelemaan lapsuuttani isälle ja kohta huomaisin, että isäni ei ollutkaan enää vierelläni ja aikaa oli kulunut jo vuosia eteenpäin, ja minulla oli hyvä olla. Mutta tunsin kuinka isä oli silti ympärilläni. Ja sitten heräsin. Ja aamulla oli todella outo olo. Ihan kuin isä olisi ihan fyysisesti käynyt lähelläni!

Meni pari päivää kunnes näin taas todella voimakkaan tuntuisen unen. Olin jossain isossa marketissa ja olin tyytyväinen olooni ja elämääni ja sitten olin lähdössä pois kaupasta, kun sain jonkun kirjekuoren, jossa ilmoitettiin, että voitin yhdeksän miljoonaa euroa. Ja reagoin asiaan ihan tyynesti. En iloinnut asiaa, mutta en surkutellutkaan. Olo oli sellainen kuin, joku olisi ilmoittanut, että tästä ovesta ei pääse, mene toisesta. Eli asia selvä, eikä siinä sitten ihmeimpiä. Tulkitsin uneni niin, että yhdeksän päivän, viikon, kuukauden tai vuoden päästä tapahtuu isoja muutoksia, joihin minun pitää reagoida ihan tyynesti. Ottaa asiat niin kuin ne ovat ja eikä jäädä niitä murehtimaan. Ja, että minulla on tarvittavat työkalut selvitä muutoksesta.

Ynnäsin nämä molemmat unet yhteen ja silloin tajusin, että isäni tulee kuolemaan juuri yhdeksän päivän tai yhdeksän kuukauden päästä tai jotain yhdeksän.

No kuinkas kävikään!? Jouduin veljeni kanssa tekemään helmikuussa päätöksen, että isältäni lopetetaan lääkitys, koska se oli ainoa mikä piti isäni hengissä. Eli ei ollut mitään järkeä pidentää hänen tuskaa täällä maan päällä. Mietin pitkään, että oliko se oikea päätös, kunnes muistin, mitä isäni oli sanonut minulle unessa. Meidän täytyy antaa hänen lähteä, kun se aika tulee. Ja silloin tiesin, että päätös oli oikea.

Isäni eli vielä noin pari viikkoa. Isäni kuoli 10.3. klo 14:10. Eli edellinen päivä oli yhdeksäs ja edellinen viikko oli nro 9. Ja kun laskee isäni kuoleman päivämäärän ja kuolinajan yhteen (10+3+2006+14+10=2043=2+4+3=9), niin kas kummaa yhteenlaskettu summa on yhdeksän.

Ja silloin kun minä sain puhelinsoiton isäni kuolemasta, niin minä olin pellon reunalla. Sillä hetkellä aurinko paistoi juuri samasta suunnasta kuin siinä ensimmäisessä unessa ja se pelto minkä laidalla olin, niin se oli juuri se kyseinen pelto, minkä olin nähnyt unessa. Katsoin kauas pellolle. Aurinko sai sen kimmeltämään ja yhtäkkiä minulle tuli aivan suunnattoman rauhallinen olo. Isälläni on kaikki nyt hyvin.

Kertookaa muutkin kokemuksia kuoleman läheisyydestä..

[nikki]

äitini kuoli 2.5.2001 ja tuon kuoleman jälkeen hän usein ilmestyi uniini
usein hän oli isäni luona laittamassa ruokaa,ja ajattelin unissani miten ihanaa että hän pitää isästä huolta,koska tunsin ajoittain syyllisyyttä siitä etten itse
ollut huolta pitämässä
usein hän myös lämmitti siellä saunaa,jokin asia vaati vielä puhdistautumista,
kerran hän ilmestyi nuorena,kauniina hippityylisenä tyttönä,ja aattelin että nyt näin äidistäni ennennäkemättömän puolen,
kerran hän paistoi kirkon vieressä olevassa talossa kahta kalaa,jotka yhdistin henkisyyteen,ne olikin varattu entiselle vävylle ja minä onneton söin vain maallista makkaraa ja olin vihainen,että hän enää huolehtii tuosta miehestä,
ehkä minulla olikin vielä opittavaa tuolta mieheltä..
vuosi kuoleman jälkeen on ollut tapana pitää ns. muistojuhla,mikä meiltä jäi pitämättä,mutta unissani pidimme hautajaiset uudelleen,kukat olivat kauniin sinisiä,vaativat tiedostamaan ja kirkossa oli parvella ylimääräistä porukkaa,joita en olisi siellä suonut olevan,ehkä he olivat ne ihmiset ,joita ei hautajaisiin kutsuttu ja näin halusivat hälle viimeiset jäähyväiset jättää
usein hän oli unissa NIIN TODENTUNTUINEN että usein tokaisin hälle,että mitä ihmettä sinä täällä teet,sinähän OLET KUOLLUT
en halunnut pitää häntä enää kiinni tässä maailmassa
nykyisin nuo unet ovat loppuneet,ehkä ne ovat tehneet tehtävänsä,
kuitenkin on vahva tunne että äiti pitää huolta ja opastaa tarpeen tullen
äitini aavisti kuolemansa,kirjoitustensa perusteella jälkikäteen sen tiedostin,en aikaisemmin,
hänen lauseensa:
"ei sillä ole merkitystä ,mitä ihminen tahtoo,vaan sillä,että jumala armahtaa"
on antanut rauhan niin itselleni kuin varmaan hänellekin

[Rakkauden enkeli]

Kyllä. Minä olen saanut monen läheiseni kuolemasta enneunen.

[sawotar]

Sama täällä, aika monen kuoleman olen ennakkoon nähnyt, tosin ne täytyy osata tulkita oikein, koska sairastumiset''mielen'' kanssa näkyy minulle unissa..tietyt symboolit näkyy niissä unissa ja sillon tiedän, että ahaa...kohta tapahtuu jotain tosin kun ei voi mennä varoittelemaan ketään ns. kuolema unista, mutta jos olen nähnyt sairastumis unen, niin olen soittanut ko. henkilölle ja pyytänyt tarkistamaan tilanteen onneks ne on uskoneet

[Riitta]

Olen saannut aina unissa tarkean ihmisen kuoleman ilmoituksen hyvinkin selkeasti 16 vuotiaana ensimmaisen kerran:Olin Hyvinkaan yhteiskoulussa ja rakastunut korvia myoten yhteen poikaan.Nain unta etta han kuoli kolarissa Koulukadulla .Unestani meni noin 2 kuukautta ja tama poika kuoli kolarissa koulukadulla.Luulen etta minulle ilmoitettiin tapahtuma etukateen jotta minun olisi helpompi selviyta siita.Myohemmin olen montakin kertaa nahnyt rakkaiden poismenon ja otan asian tyynesti ja ymmarran miksi.
Diamond

[Heli]

Isän isän kuoleman olen nähnyt ennalta.. huomasin sen vasta myöhemmin!!! Uni oli symbolinen ja loppui siihen, kun mustia takkeja aseteltiin tuolien selkämykselle.. Myöhemmin olen jutellut unessa papan kanssa. 

[taria]

Kuolemaa en ole nähnyt.. mut saan varoituksen, jos joku joutuu onnettomuuteen.. silloin näen aina saman unen, että parvekkeen kaide antaa periksi ja siskoni putoaa .. onnettomuus ei koskaan ole sattunut siskolle, vaan jollekulle muulle.. uni ei koskaan näytä kenelle se sattuu..

 

[Risama]

Minä näen unina läheisteni ja sukulaisten tulevat kuolemat ja se on minulle normaalia. En siitä osaa hätkähtää,vaan koen sen minun valmistautumisesta tulevaan. Kaikissa näkemissäni enneunissa tai sen jälkeen, olen joutunut olemaan se tuki ja turva muille sureville ja antaen lohdutuksen sanoja.
Ensimmäisen enneuneni muistan nähneeni kun olin 8 vuotias. Talomme ohitse käveli kasvoton tumma mies jonka koin mummuni edesmenneeksi puolisoksi, eli papakseni jota en ole koskaan nähnyt. Kuollut ennen syntymääni.Tiesin että pappa tuli mummua hakemaan ja koin että niin on hyvä. En muista kauanko aikaa meni, mutta mummuni kuoli keinutuoliin nukahtaen ja viimeisen kerran kun hänet näin elävänä,mummuni antoi keinutuolissaan istuen kultaisen medaljongin jossa oli hänen ja papan kuvat, eli kihlajaislahja papalta.
Toinen mieleen jäänyt enneuni on se, kun äitini kuolemasta tuli ilmoittamaan äitini isä joka kuollut sodassa ja häntäkään en koskaan ole nähnyt.
Taas sama ilmiö, tumma kasvoton mies jonka tiedostin papaksi.
Eli, minun unissani kulminoituu henkilöhahmoissa viestin tuojat.
Myöhemmässä elämässä, äidilläni on tapana tulla uniini kun minulla on jokin vaikea elämänvaihe menossa, tuoden lohtua sekä toivoa tulevasta.
Ja koen myös niin että äitini muutenkin kulkee rinnallani elämän eri vaiheissa, sen vain tuntee.

[Lez]

Yhteen aikaan näin aika paljon unia veljestäni. Eräässä hänen ilmoitettiin kuolleen. En muista unen yksityiskohtia.

Myöhemmin kävikin ilmi, että veljelläni ei kovin hyvin mene, vaikka näen näisesti pitäisikin.

Suoranaista kuolemaa en ole koskaan nähnyt unissani.

[Almah]

Olen saanut tuon kyvyn perintönä isoäidiltäni ja nähnyt kyllä unia kaikesta mahdollisesta tulevasta ihan pienestä saakka

[valonkantaja]

En ole nähnyt unta, mutta sinä päivänä, kun isä kuoli, minä jotenkin tiesin sen. Sanoin sen poikakaverilleni aamulla puhelimessa. Sanoin että toivon isän kuolevan, pääsevän pois. Aika tyhjentävä lause.

Sinä iltana isä sai sitten äkillisen kohtauksen.

Noin vuoden isän kuoleman jälkeen näin hyvin todentuntuisia unia isästä. Tajusin aina että isä on kuollut ja vain käymässä. Unissa isä ei ikinä oikeastaan puhunut mitään. Minä puhuin hänelle, sitä että älä taas mene kun on niin ikävä. Mutta unen aikana täytyin suunnattomasta onnesta, rakkaudesta ja varmuudesta. Isän turvallinen olemus teki sen. Olemme äidin kanssa nähneet hyvin samanlaisia unia isästä. Isä on niissä unissa aina vähän sellanen "älkää nyt ... mitä sitten vaikka olen kuollut ... ei tarvii tehä numeroa"- olonen...  Säteilee sitä rauhaa, mikä hänestä säteili eläessäänkin. Voi sitä jälleennäkemisen riemua joka kerta, kun näkee isän unessa!

 

[Lez]

Tuli tuossa mieleeni, että äitini näki, kun mietti nuorimmalle veljelleni nimeä ja yksi nimi mitä hän harkitsi toi aina kuvan isästämme kuolleena hyvinkin väkivaltaiselle tavalla. Hän ei sitä nimeä sitten antanut, mutta kymmenen vuotta nyöhemmin isä kuitenkin kuoli ja ei niin kivalla tavalla.

[May]

Näin aikoinaan unen, jossa olin äitini kanssa lapsuudenkodissani. Äitini katsoi ikkunasta ulos ja huusi minuakin katsomaan mitä siellä näkyi. Menin katsomaan ja synkällä yötaivaalla näkyi kaksi nuolta, valkoinen ja punainen, jotka osoittivat ylöspäin.

Pian tuon unen jälkeen äitini sairastuikin yllättäen vakavasti ja kuoli 2.7.2001 (terveisiä Nikille, meillä on ollut surua melkoisen samoihin aikoihin). Se minulle ei ole selvinnyt, miksi taivaalla oli nimenomaan KAKSI nuolta ja mitä niiden värit yrittivät viestiä?

Äitini ilmestyi minulle vielä kuolemansa jälkeen unessa muutaman kerran mm. sanoakseen "älä sure liikaa". Eräänä synkkänä syysyönä muistelimme äitiä hänen avopuolisonsa kanssa (siis oikeasti livenä, ei unessa) ja käsittelimme myös äidin negatiivisempia puolia. Yhtäkkiä ovi lensi ryminällä auki. Tuolle oven aukeamiselle ei koskaan löytynyt mitään selittävää tekijää.

Muista ihmisistä en ole kuolemaunia nähnyt, mutta sen sijaan paljon enneunia näkevä Kalat-ystäväni näki kerran unta minun kuolemastani. No, elossa olen edelleen kuten jokainen voi päätellä.  Sen sijaan elämässäni tapahtui suuria mullistuksia hieman tuon unen jälkeen.

[Rakkauden enkeli]

Toissayönä näin sellaista unta, että ihan hirvittää mitä tuleman pitää...