seuraava »

[EneRe]

Sanotaan että henkilö jonka aurinko on kahdeksannessa huoneessa joutuu jossain vaiheessa elämäänsä käymään läpi "sielun tumman yön" jolloin suuri määrä aiempien elämien aikansa eläneitä tapoja ja reagtioita siistitään pois yksilön olemuksesta.
Mitään ei tunnu jäävän jäljelle-mutta kuitenkin tästä selviydyttyään ihminen muuttuu ja muuttaa ajatteluaan ja käyttäytymistään ja kuoriutuu perhosen lailla kotelostaan uuteen päivänvaloon entistä tietoisempana itsestään ja elämänsä tarkoituksesta.

Minulla oli kyllä juuri noin ja tuo osuus on läpikäytynä.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kuinka teillä muilla,miten elämä on teitä kohdellut?

[Nomadi]

JOo, kyllä voin kohdaltani sanoa, että näin on käynyt joskin tuo "sielun tumma yö" on varsin runnollinen ja monitulkintainen vertaus...

[Sanani]

Mitään ei tunnu jäävän jäljelle-mutta kuitenkin tästä selviydyttyään ihminen muuttuu ja muuttaa ajatteluaan ja käyttäytymistään ja kuoriutuu perhosen lailla kotelostaan uuteen päivänvaloon entistä tietoisempana itsestään ja elämänsä tarkoituksesta.

EneRe, itselläni samanlainen asetelma kartallani ja täytyy kyllä allekirjoittaa, sellaisen suuren elämänmuutoksen läpi on tullut taivallettua. Voisin melkein kiteyttää kaiken yhden ja ainoan suuren "aiheen" ympärille sen, minkä takia olen sen joutunut käymään läpi. Kaikki asiat ovat kulkeneet käsi kädessä ja tässä olen nyt, hyvin erinlaisena ihmisenä kuin ennen.

Kaksonen kun olen, myös veljelläni on takanaan yksi isompi "tapahtuma" elämässään, mikä vaikutti todella paljon hänen olemukseensa. Luulen, että hän painii asian kanssa edelleen. Minä sen sijaan kävin tätä, ei niin positiivista vaihetta elämässäni läpi, aina 7-vuotiaasta tuohon päälle parikymppiseen. Tämä on myös ollut sellainen sisäiseen ja ulkoiseen olemukseen vaikuttava matka, etten ole pahemmin voinut siihen vaikuttaa. Tämä tie oli juuri minulle tarkoitettu.

Olen nyt 24-vuotias ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen eheytymässä, vaikkei se helppoa olekaan. Monta kertaa olen miettinyt, miksi minun piti käydä tämä läpi. Asiat olisivat niin erinlailla jos ja jos..
mutta ehkä se selviää minulle aikanaan. En tiedä, onko kahdeksannen huoneen sijainti auringossa ainoa vaikuttava tekijä, mutta luulen, että ainakin osa tätä suurta palettia. Sieluunhan ne jäljet jäävät.

Miten itse olet kokenut tämän kokemuksen?

[taiska]

Minun AP kartassani on Aurinko nyt 8. huoneessa Oinaassa.Voikos sen vaikutus olla samanlainen ?

[EneRe]

Ilmatar,
myös minun elämässäni tämä vaihe kesti useita vuosia,jopa kymmeniä.

Olisin saattanut pienemmillä esteillä valita helpoimman tien ja kiertää/paeta kipeimmät asiat.Nyt oli puskettava suoraan läpi selvitäkseen.
Minun kohdallani juuri nämä vaikeat asiat ja perhesuhteet saivat aikaan kasvun,joka johti parempaan.Koen etten ilman näitä kokemuksia olisi koskaan päässyt tähän mitä nyt olen!
Sydän on täynnä rakkautta,nykyään sitä suurinta edesmennyttä opettaanikin kohtaan.
Ehkäpä pystyn hoitajan työssäni myös auttamaan muita,kohtalonkumppaneitakin,paremmin.

Aikaa eheytyminen tosiaan vaatii,minäkin nyt 33 vuotiaana alan olemaan suhteellisen täysipäinen
Toki matkaa edelleen on..


taiska,
en osaa sanoa.Aika ainakin näyttää.
Jospa joku viisaampi osaa kertoa?

[Asterix]

8 huoneessa ja  :

Uskoisin, että koko karttani ylipäätään on
jonkin poikkeuksellisen kummajaisen kartta.

Samaisessa huoneessa minulla on  :ssa, mitä lie aiheuttaakin ja :ssa,
joka viittaa sekä syntymään ja kuolemaan.
Isäni kuoli samaan aikaan kuin synnyin.

Dramatiikka siis alkoi jo putkahdettuani ulos kohdusta,
jolloin kaiketi myöskin napanuorani leikattiin hyvin huolella
poikki äitiini.

Miksi juuri minä..? En tiedä, enkä välitä.
Kyllä elämä kantaa ja sen minkä menetät, saa moninkertaisena
takaisin.

Minusta ja välillä varsin hurjastakin elämästäni on sanottu,
että vaikka olen menettänyt jo syntymästä asti
hyvin paljon ja kaikki mahdollisuudet normaaliin elämään,
olen oikea silmäterä jollekin korkeammalle.

Sen verran tiukista kohdista rimaa hipoen
ja yhdennellätoista hetkellä on menty tähän asti
ja vasta nyt 3-kymppisenä on alkanut normaalimpi elämä
ja aurinko paistamaan risukasaan,
vaikka hauskaa ja mielenkiintoa täynnä on ollut nuo vaikeatkin vuodet.

Jossain vaiheessa kun elämä potki todella rankasti,
niin sitä vain päästi irti, ei tehnyt mitään
ja vain alkoi naurattamaan,
miten uskomattoman huonoa tuuria voikaan olla olemassa
ja antoi paskan mennä painollaan.
Ei mikään kestä ikuisesti. 

On helpompi käydä läpi ne, mitä en ole vielä kokenut,
mutta kuten näkyy, niin henki vielä pihisee.

[Rakkauden enkeli]

Kyllä kuulostaa tutulta EneRe. Läpikäyty on vastaavanlaista... Minullakin  nimittäin aurinko huoneessa 8. Olen 

[suski7]

jeps, mullakin on aurinko, neptunus ja merkurius 8.huoneessa,mutta ainakaan vielä en mielestäni ole kokenut mitään "vaikeaa". 8.huonehan edustaa skorpparia, joten tulkinnat voi lukea esim aurinko skorpparissa ja mitä merkkiä siellä nyt sattuu olemaan. Itselläni ko. planeetat on skorpionissa, ja ehkä se lisää kiinnostusta astrologiaan, kuolemanjälkeiseen asioihin yms. "outoon".

[Millis]

Aurinkoni on konjunktiossa Marsiin 8. huoneessa, joten tulkintojen mukaan korvieni välissä piilee eräänlainen ydinvoimala, näkyy se sitten päälle päin tai ei. Tämä vastaa hyvin arkikokemustani: ulkoisesti olen hyvin rauhallinen mutta mieleni on jatkuvassa liikkeessä. Ns. syvälliset asiat (anteeksi naiivi ilmaukseni) ovat aina kiinnostaneet, kysymykset, joihin ei ehkä koskaan saa varmaa vastausta. Tunne-elämäni on intensiivistä ja vaihtelevaa, välillä jopa läheisteni mielestä täysin käsittämätöntä. Olen aina tuntenut sisälläni poltteen selvittää maailmankaikkeuden salaisuudet ja elämän tarkoituksen. Myös ihmismielen pimeä puoli kiehtoo syvästi. Ihailen ihmisiä, jotka elävät onnellisina elämäänsä sen kummemmin miettimättä, ottavat sopivan puolison ja kivan työn: itse kun en kykene moiseen mutkattomuuteen. Lausuma "Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni" sopii minuun harvinaisen hyvin.

Ilmeisesti "sielun pimeä yö" on yhä menossa elämässäni, sillä valoisaan aamuun en ainakaan vielä koe heränneeni. Olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän masentunut ja angstinen, vaikka ulkoiset asiat ovatkin tässä elämäntilanteessa vallan mainiosti. Aina ne eivät kuitenkaan ole olleet: varhaislapsuuteni elin äitini kanssa, jolla oli alkoholiongelma. Muutin noin 9-vuotiaana asumaan isäni luokse, eikä minun suhteeni häneenkään ole aina ollut ihan konflikteja vailla. Olen ajatellut, että loppujen lopuksi ei ole niin väliä, mitä joudun elämässäni kokemaan, sillä annettaisiin minulle mitä hyvää tahansa, se tuskin saisi minua onnelliseksi. Itse uskon, että löydän sisäisen tasapainon sitten, kun olen tarpeeksi itseäni ja maailmaa pohdiskellut, ulkoisista asioista riippumatta.

[Sanani]

Millis, veit sanat suustani, niin "kauniisti" kuvasit luonnettasi, minkä koen hyvin samankaltaiseksi omani kanssa.

"Olen ajatellut, että loppujen lopuksi ei ole niin väliä, mitä joudun elämässäni kokemaan, sillä annettaisiin minulle mitä hyvää tahansa, se tuskin saisi minua onnelliseksi. Itse uskon, että löydän sisäisen tasapainon sitten, kun olen tarpeeksi itseäni ja maailmaa pohdiskellut, ulkoisista asioista riippumatta."

"Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni" on myös ollut mottoni jo kauan.

Minulla ei samanlaisia kokemuksia ole vanhemman alkoholismista, mutta muita rankkoja käänteitä tekeviä tapahtumia kylläkin, nimenomaan lapsuudessa.

[mii-i]

Nostan vanhaa ketjua, kun oma aurinko löytyy kasista.

 Komppaan Millistä intensiivisestä päänsisäisestä hautomosta- joka tosin on myös mukavuusalueeni. Kriiseilen ihan mielelläni, en sitten tiedä, onko se  :harka:ä, joka kompleksisessa huoneessa löytää leposohvansa vaateliaasta, syvämietteisestä tilasta. Asetelmasta johtuen suhtaudun itseeni lempeästi hymähdellen ja objektiivisen humoristisesti. Aurinkoon tekee yhtymää myös totuuden etsijyyteen liitetty . Eli ristiriitaisesta härästä huolimatta aurinkoni ammentaa luovuuttaan ko. mielenmaisemasta, ja leppoistelee kriiseissään hölmölle mielelleen tuhahdellen ja sen päätä silitellen   

Aurinko ei tee kompleksisia aspektejekaan kuin onnenpisteelle. Mulla on kyllä tapana vähätellä itseäni kriiseissä kasvamisessani/ taidoissani, ja sittemmin *facepalm* huomata, että on ne muut huonomminkin osaavat löytäneet tähtensä (samalta alueelta kuin omat taidot+ se onnenpiste lepää) helpomminkin, kun itse jään "huonouteeni" jumiin 

[Siiri 58]

Täällä myös  8 huoneessa, siitäkö se johtuukin kun elämä on ollut välillä niin vaikeaa. Välillä on tullu möyrittyä pohjamutia myöten kun oon ollut niin masentunut jossain vaiheessa elämää.Viimiset kymmenen vuotta ovat menneet aika hyvin kun sain eron miehestä ja jäätiin lasten kanssa keskenään. Mutta viime kesänä ajettu kolari jossa entinen työ kaveri kuoli,jäätyään autoni alle toi jonkun mustan möykyn sisuksiini kuulemma,sanovat energia hoitajat ja itsekkin olen koittanut saada sakroja järjestykseen mutta se musta pilvi menee aina sakrojen päälle.Käyn reiki 3 kurssia jossa aletaan puhdistaa itseä ja sitä puhdistamista on omiks tarpeeksi riittämiin.Toivottavasti puhdistautuminen ei kestä vuosikymmeniä kun oon jo yli viiskymppinen.

[Ave^^]

Minullakin aurinko kasissa, kuu samoin vesihuoneessa kahdennessatoista.
Voi sanoa, että jonkinasteinen syvyys elämässä on aina mukana. En koe kokeneeni mitään todella rankkoja kokemuksia. Se sellainen pohjaan asti kaivaminen asioissa tuntuu kuitenkin aina olevan läsnä. Usein yksinkertaiset vastaukset ei riitä, enkä nykyään enää halua edes olla vahvasti mitään tiettyä mieltä, sillä kaikessa kuitenkin kun tarpeeksi syvälle menee, on niin paljon erilaisia tekijöitä. Välillä hymyilyttääkin kun mieheni on joissain asioissa (minun mielestäni) aika kevyin perustein vahvasti jotain mieltä. Mutta on se ihailtavaakin, siinä on sellaista energiaa ja luottamusta itseensä, siinä piirteessä.