|
sideman
|
 |
« : 06.03.2013 17:54:55 » |
|
Koska Eklen kanssa on hieman erimielisyyttä siitä, mitä valaistuminen oikeastaan tarkoittaa,
ajattelin avata uuden ketjun, jossa pyrin niin selkeästi kuin resurssit antavat myöden, esittämään
oman näkemykseni siitä mitä valaistuminen "äärimmillään" mielestäni tarkoittaa.
Aluksi lienee syytä koettaa hieman hahmoitella historiallista perspektiiviä taustaksi esseelleni.
Intialaisessa filosofiassa on kuusi ns. ortodoksista koulukuntaa, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä
sitä, että ne hyväksyvät veda-kirjallisuuden auktoriteettiaseman. (Esim. buddhalaisuus ei ole
tuolla kriteerilla ortodoksinen oppijärjestelmä, tai mikä lie).
Tietyssä mielessä arvostetuin ja pisimmälle menevä koulukunta on vedaanta (veda-anta: vedan loppu,
eli veda-kirjallisuuden syvällisin sanoma). Noh, vedaanta-koulukunnan sisällä äärimmäisintä suuntausta
edustaa advaita-vedaanta eli monistinen v.)
Advaita-koulukunnan perustajana pidettäneen yleisesti Shrii Shankaraacaarya Bhagavatpaadaa eli tuttavallisesti
Shankaraa (nimi on myös Shivan epiteetti eli lisänimi, ja merkitsee suurinpiirtein 'hyväntekijä', benefaktori).
Yleisin käsitys on se että hän eli vuoden 800 jaa tienoilla.
jatkuu...?
|
