seuraava »

[Ave^^]

Mikä tuolta pullenin osiosta täytyy valita ja miten sitä tulkitaan? Kun ei tunnu näkyvän ohjeita noihin kuviin ja muihin samalla sivulla.

Eli se on siellä Pullen/Astrolog -osion alasvetolaatikossa "simple chart delineation by Walter Pullen". Samassa on paljon kaikkea muutakin infoa, mutta skrollaamalla sivun n.keskiloppuun löytää taulukon, jossa on planeetoille, merkeille, elementeille ja laaduille laskettu voimakkuuspisteet, sijarankkaus ja voimakkuusprosentti. Planeetoille on erikseen sijainnin ja aspektien kautta tuleva voimakkuus, ja lopuksi näiden yhdistelmä. Se perimmäinen laskukaava mitä Pullen käyttää, on mulle ainakin tuntematon.

[Ritsa]

Okei, kiitos! Katsoinkin tuota jo, mutta olipahan vaikea löytää se taulukko tuolta. Elikkä olin sittenkin oikeilla jäljillä. Jupiter on rankattu 1. 17%, 2. Merkurius 15,8%. Saturnus vain 3,5% ja loput planeetat 6% - 11%. Neptunus on 7. 8%:lla. Sain jotenkin selkeämmän olon koko jutusta taas päähäni, loistavaa! Kai se Neptunus koitti sekoittaa pakkaa. Tuo kalojen kaksi hallitsijaa on ollut vähän vaikea hahmotelma, mutta kai ne yhdessäkin voi toimia.

[mc82]

Sellaistakin tuli vielä mieleen, että jos neptunikko ei ole sinut Neptunuksensa kanssa, niin hän voi jatkuvasti ajautua ongelmiin ihmisten kanssa, joilla noita tyypillisiä Neptunus-ominaisuuksia on:

esim: äidilläni Neitsyt-Neptunus tekee kolmiota Härkä-Kuulle (kartan hallitsija) ja Uranukselle sekä kvinkunssia Vesimies-Auringolle. Hän inhoaa aivan erityisesti alkoholia, huumeita ja tupakkaa ja tietenkin kyseisten aineiden käyttäjiä. Hän ei kestä myöskään läheisissään tunteellisuutta eikä herkkyyttä, vaan halveksii näitä ominaisuuksia - olisikohan ne itsessä kielletty??? Myös kaikenlainen hengellisyys ja on pannassa, eikä häntä kiinnosta esim. unien tulkinta tai psykologia. Hän tituleeraakin itseään inhorealistiksi. Mitään sisar-hento-valkoista hänessä ei myöskään ole, vaan hänelle tuntuu olevan yksinkertaisesti ärsyttävää ja ottaa sen melkeinpä henkilökohtaisena loukkauksena, jos läheiset ovat sairaana.

Kaivoin tämä aiheen pitkästä aikaa esille, kun (jälleen) pohdiskelen vahvaa Neppariani - ja tartuin tähän Lillin kommenttiin.

Meikäläisen Neptunus-painotuksella allekirjoittaneen pitäisi varmaan olla jo multapeiton hellässä huomassa puskemassa voikukkaa ja rikkaruohoja   Mun Neppari-painotuksella ei olisi mikään ihme, jos olisin jo juonut itseni hengiltä! Mutta... Olen juurikin näitä persoonia, jotka ovat ominaisuuksiltaan päinvastaisia, mitä Neptunukseen yleensä liitetään - olen nimittäin hyvin alkoholi- ja huumevastainen ihminen, suhtaudun myös lääkkeisiin epäluuloisesti. En ole raivoraitis, esim. erityistilanteissa ja hyvän ruoan painikkeeksi saatan ottaa lasillisen viiniä tai yhden erikoisoluen, mutta humalassa olen viimeksi ollut n. 3 vuotta sitten. En tykkää humalahakuisesta juomisesta, enkä itse viihdy humalassa, peräännyn lähestulkoon kaikista tapahtumista, joissa kaverit tapaavat vain baarissa tarkoituksenaan vetää kännit   Humalaisten käytös ahdistaa, siksi en enää viihdy edes yöelämässä ja kaikki juomiseen liittyvät tapahtumat muistuttavat jotain surkeaa naamioleikkiä, jossa koitetaan unohtaa itsensä ja ankea arki toviksi

Toinen on tuo "tunteellisuus" - en tiedä, onko sitten Nepparin varjopuoli, vai ihan vaan mun  , joka ei siedä avuttomuutta. Esim. siskoni ( ) taipumus vajota sängynpohjaan kriisien yhteydessä ja lähes paniikinomainen takertuminen muihin saa niskakarvani pystyyn!   Lisäksi, kun siskollani on taipumusta hoidattaa asiansa muilla, niin ei hyvää päivää - itse tuppaan hautautumaan omiin murheisiini yksin ja vaikka tarvitsisin muiden apua, hammasta purren vedän homman läpi omine voimineni. Ei tämä mun tapakaan selvitä kriiseistä paras mahdollinen ole   Muutenkin, mitä tässä mietin ihmissuhteitani, niin olen ystäviäni valmis auttamaan, mikäli nämä tarvitsevat olkapäätä tai juttuseuraa (= kuuntelijaa, olen hyvä kuuntelija). Mutta pidemmän päälle, jos läheinen kriisitilanteessa ei pidemmän päälle aio ottaa ratkaisevaa askelta parantaakseen olosuhteitaan ja jatkaa elämän epäreiluuden märisemistä loputtomiin, siirrän ko. läheisen nopeasti Ö-mappiin, sillä muista (jatkuva ja tulokseton) huolehtiminen sairastuttaa myös mut! Perheessäni on ollut tilanne, jossa alkoholisoitunut siskoni aiheutti ylimäärin huolta perheessämme - itse katkaisin siskooni välit, sillä koin, etten itse enää jaksa hänen ongelmiensa parissa. Kuitenkin, kaikkia ei voi auttaa, mikäli toinen ei itse halua muuttaa sairaita tapojaan ja jokaisella meillä on vain yksi elämä, josta kannattaa ottaa kaikki teho irti ja huolehtia parhaansa mukaan itsestään.

Mulla  sijaitsee 11. huoneessa, ystävien ja yhteisöjen huoneessa - nuorempana ystävystyin helposti kaikkien kanssa, ketkä vain suhtautuivat ystävällisesti muhun (olin koulukiusattu, joten kaikki positiivinen huomio tuntui erityisen hyvältä). Pyrin miellyttämään kaikkia, jotta olisin "osa laumaa" ja hyväksytty, kuten kaikki muutkin. Luotin ja uskouduin "hyväntahtoisille" ihmisille - tämän seurauksena salaisuuksiani reposteltiin ja leviteltiin ympäriinsä, selän takana supateltiin kiusaajille ja naurettiin hihaan. Meillä vierailleet "ystävät" varastelivat lelujani. Kirjoittaessani tätä kuulostaa omastakin mielestäni hirveältä kohtalolta - toisaalta, hyvä oppiläksy. Pikku romantikosta kasvoi varsin raadollinen inhorealisti, joka näkee ja haluaa nähdä myös sen asioiden rumemman puolen, mitä totuudeksi kutsutaan. Ystävistä sen verran, että nykyisin valitsen hyvin tarkasti ystäväni ja henkilöt, kenelle uskoudun. Ja näitä henkilöitä ei ole tällä hetkellä kuin pari. Ja huom! puhun edellä YSTÄVISTÄ - kavereita, joiden kanssa ollaan hyvää päivää- tai hupsuttelulinjalla, heitä on elämässäni aika paljon   Mutta tosiuskottuja ihan vaan pari, ystäviä olen viime vuosina paljon karsinut sinne kaveri-mappiin, panostan ainoastaan niihin merkittävimpiin ihmissuhteisiin täysillä.

En halua näillä tarinoillani kerätä sääliä. Vain todeta, että menneisyyttä ei voi muuttaa, ainoastaan ottaa menneisyys oppiläksynä, jottei samoja virheitä enää toistaisi   Ja saa sanoa kylmäksi ihmiseksi, itse määrittelen itseni realistiksi, joka yrittää hahmottaa sen, mihin omat voimat ja resurssit riittävät - energiaa en halua turhaan haaskata.

[meryem]

Neptunukseen sopivasti tuli sellainen hämärä olo, että enkö ole vastannut tähän koskaan. ja miksi en ja miksi tämä nyt osui silmiin.

Ensin tuli ajatus, että vaikka kuinka yrittäisi olla muille ystävällinen ja mukava niin he eivät silti välttämättä pidä minusta. Täältäkin ketjusta se varmaan löytyy, mutta todetaan nyt vielä siis, että minulla on nousu-rapuna  kartan hallitsija ja kalojen hallitsija  on taas neliössä kuuhun.

Hyvin samanlaisia kokemuksia kuin sinulla Mc82! Olin nuorempana todella halukas miellyttämään kaikkia ja olin otettu, jos joku ylipäätään puhui minulle jotain. Kuvittelin, että jos joku kertoo jotain vähänkään henkilökohtaista niin minun täytyy ikään kuin palkita se aina avautumalla itse. Niinhän siinä kävi, että kun hyväuskoisena uskouduin näille "ystäville" niin huomasin, että asiani levisivät aika monien korviin. Olen joutunut niin monesti pettymään ystävyyssuhteissa, että vähemmästäkin tulee aika inhorealisti ja raadollinenkin suhtautuminen muihin ihmisiin. Se tekee vaikeaksi ystävystyä kenenkään kanssa, mutta mieluummin ehkä niin.

Nuorempana join jonkin verran ahdistukseen ja samoin koitin käsitellä ahdistusta hallitsemalla syömisiäni jne. Jossain vaiheessa vähensin juomista kun tajusin, että voin paljon paremmin kun en yritä lääkitä itseäni näillä esanssilimuviinoilla, joista tuli vain inhottava olo. Sama juttu, tunnistan, että jossain olosuhteissa ehkä taipumusta alkoholismiin voisi olla, mutta oikeasti alkoholi ei ole minulla koskaan ollut ongelma. Koska en odota sen ratkaisevan mitään niin voin ihan hyvin ottaa silloin tällöin lasillisen viiniä tai kuohuvaa.

Nyt onneksi  transiititkin alkaa olla ohi, ei silti, ei niistä kyllä mitään ikävää aiheutunut. Ehkä koska toi  on omallakin kartalla kuitenkin noin vahva niin noi transiitit ei sinänsä tuoneet mitään niin uutta.

  ja  on vienyt välillä aika syviin vesiin ja joskus on tarvinnut niitä sängynpohjapäiviä. Toisaalta  -stellium ei sellaista kauaa jaksa ja vaikka nousurapuna tunnistan tuon tietyn takertuvuuden niin  taas sitten kyllä haluaa hoitaa itse omat asiansa. Ehkä tässä(kin) on luonteessani tietty ristiriita toisista riippuvuuden ja itsenäisyyden välillä. Haen sitä tasapainoa ja koska minulla on kuunsolmu  niin tämä on ilmeisesti aika merkittävä asia.

[Kuuhilda]

Määki oon sitä mieltä, että oon vastannu tähän joskus, vaikka en selkeästi olekkaan...taitaa olla joku toinenkin tämmönen ketju jossain.