seuraava »

[Thuileann]

Hei ystävät, löysin tällaisen. Testinkin voi tehdä täällä.

http://www.empathconnection.com/are-you-an-empath.html

Mietin, ostanko kirjan ihan mielenkiinnosta.

[Lilli]

Olenhan minä, asia on ollut tiedossa jo kauan. Kyllä se on välillä tuntunut enemmän kiroukselta kuin lahjalta, mutta jatkuvan itsensä puhdistamisen kautta sen kanssa on oppinut elämään. Testin mukaan olinkin "Awakening empath", ts. empaatti, joka on löytänyt/on löytämässä välineitä tämän ominaisuuden hyödyntämiseen.

[Lilli]

Törmäsin taannoin sellaiseenkin käsitteeseen kuin myötätuntouupumus. Tämä on yleinen vaiva auttamistyössä olevilla ihmisillä.

http://www.traumaterapiakeskus.com/19
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00149&p_haku=akuutin

[Kuuhilda]

Awakening empath tuli mullekin.

Tuo on niin luontainen ominaisuus, että olen joutunut opettelemaan tietynlaista torjuntaa. Ei ole minun asiani, ei tule minun iholleni.

[epona]

Olen itse omalla kohdallani viime aikoina miettinyt sellaista, että tietynlainen järjen käyttö ja tunteiden syrjään pistäminen on suotavaa auttamistilanteessa. Pää kylmänä kykenee paljon johdonmukaisempaan toimintaan.

Hoitotyössä tai auttamistyössä ylipäätään yliempaattisuus on pieni taakka ja ymmärrän hyvin tuon myötätunnonuupumuksen. (Siitäkin syystä, että hoitajat ovat ylityöllistettyjä.)

Säännöllinen tunteiden /asioiden käsittely meditaation, ryhmäteatterin tai vaikkapa -keskustelun kautta on kyllä myös tärkeää sellaisille, jotka ovat luonnostaan empaattisia. Ei toki ole tarkoituksellista, että ryhtyy kantamaan koko maailmaa harteillaan...

Aikanaan (eli siis muutama vuosi sitten) luin sellasen teoksen kuin "Auttajan Varjo", jossa myös käsiteltiin tätä aihetta. Oli mielenkiintoista pohtia, että mitkä mitkä on minun henk. kohtaiset motiivit ryhtyä auttamistyöhön...


/A

[Thuileann]

Ihan totta tuokin, Athena. Mulle tuli kans Awakening empath ja voin joskus tosiaan pudota aivan syvimpään masennuskuiluun ilman minkäänlaista varoitusta tai syytä, sitten huomaan että kappas, se yksi masentunut ystävä soitti mulle eilen ja sieltähän se energia tuli.

On tämä raskasta tämä empatisointi. Kun sen oppisikin joskus pistämään pois päältä.

[Thuileann]

Oletteko muuten naisempaatit huomanneet linkkiä PMS:n ja empaattisuhteen raskauden välillä? Minusta tuntuu että PMS:n aikana on tosi tosi vaikeaa sietää esim. negatiivisia ihmisiä, jotenkin se on hyvin väsyttävää ja raskasta se negatiivisuus jota pitää koko ajan levittää. Tulee voimaton olo näistä tyypeistä.

Kokemuksia?