En oiken tiedä miten päin hänen kanssaan olisin kun ensin näytetään vihreätä valoa, kerrotaan kuinka oon ihana ja erilainen ja tunnustetaan että ollaan pikkusen rakastuneita ja sitten puhutaan suhteen liian nopeasta etenemisestä ja siitä ettei vertailtais toisiamme eksiin yms... Eli onko vaiko eikö hän ole kiinnostunut? Vai teinkö jotain väärin? Turhauttaa kun en ymmärrä
Olen myös vaaka ja meillä on suunnilleen samanlaiset kartat paitsi hänellä on kuu härässä (en vain osaa niitä kunnolla lukea), ollaan molemmat nousu jouskareita.
Tuntu vaan jotenkin siltä että ensin hän sai mut rakastumaan ja sitten lyssäytti tylysti mut maan pinnalle...
Tahdon kysyä sinulta:
Jos saisit luoda uudelleen taivaan, laittaisitko sinne kaksi aurinkoa?
Eikö olisi parempi tehdä vahva Kuu ja vahva Aurinko? Kummallakin 50% vastuu maailmamme valaisemisesta
tasapuolisesti yöllä ja päivällä...?
Ehkä ihastuitte toistenne samankaltaisuuteen ja sitten ...
alkoivatkin nousta toisesta omat ei-niin-mieluiset puolet esille. Sitten lyötiin luukut kiinni.
Tuon tyyppiset suhteet leimahtavat pikavauhtia ja sammuvat yht'äkkiä. Enemmänkin on kyse itsen heijastumasta ja oman terveen itsetunnon kasvattamisesta. Vaikka suhteen toinen osapuoli kuinka paljon ihailisi, ei se korvaa omaa tervettä kuvaa itsestä.
Suhteessa -näin koen- on hyvä olla kumppaneissa
- riittävästi samankaltaisuutta, jotta on helppo lukea toisen käytöstä ja ymmärtää
- riittävästi erilaisuutta, jotta on opittavaa kummallakin toisestaan - ettei keskustelunnälkä ja
tarve tutustua syvemmin katkea kesken matkan.
Näistä pikaleimahdus-suhteista tulee helposti on-off- juttuja mikäli niitä yrittää pitää yllä
(varsinkin, jos toinen tahtoo irti ja toinen tahtoo jatkaa)
tai
jompikumpi joutuu luopumaan todellisesta minästään, eli suhteesta tulee toisen ylistys / toisen alistus -suhde.
Tänään päivällä kävin tavaratalossa ihan vain maleksimassa ja jäin tunniksi rohkaisemaan korulaatikkojen ääreen toisia - vaikk'ei ollut tosiaankaan tarkoitus. Aikaa oli yllinkyllin ja harmoninen olo itsellä. Tuumin, mikäpä jottei...
ja niin siinä kävi moni asiakas hiukan uumoilemassa kuka olen, kun rohkaisin heidän valintojaan sekä 'esittelin' hiukan niitä vaihtoehtoja, jotka mielestäni heille parhaiten sopivat.
Eräs rouva katseli korvakoruja hetken, kun niitä järjestelin pinoihin pikku laatikoissaan. Yks kaks havaitsin varsin mieleiseni koruparin: toisessa luki
I LOVE (oikeasti oli sydämen kuva) ja toisessa
ME!
Muistin kuinka vuosikymmeniä sitten nauroin katketakseni postikortille, jossa luki
"We are made for each other!
You love me
and
I love me too!"
(Sitä korttia en ole raaskinut kellekään lähettää. Yhä se hupiaan tuottaa, kun selaan korttipinoani ja mietin minkä lähetän senhetkiselle viestin odottajalle.)
Siltä seisomalta kiikutin korvakorut kassalle ja maksoin. Tässäkin hiljaa hihittelen.
Kohta joku huomaa korut ja voimme nauraa yhdessä.