Tarkottaako hedoninen adaptaatio sitä, että lähes kaikkeen lopulta tyrtyy?
Onko se ihmisen kulttuurisen evoluution conditio sine qua non?
Elikä kuten lapset kyllästyvät jopa muutamassa päivässä joululahjaleluihinsa,
aikuisetkin kyllätyvät omiin leluihinsa ja jopa ideologioihinsa?
Esimerkki aikuisten kyllästymisestä voisi olla vaikkapa se, että autoon ei
olla tyytyväisiä, vaikka se hoitaisi perustehtävänsä ihan mallikkaasti.
Tai tietoteknisiin laitteisiin halutaan aina vain nopeampia ja useampiytimisiä
prossuja, enemmän muistia, parempia näyttöjä sun muuta.
Tai asunto muuttuu liian pieneksi, alkaa sijaita huonolla paikalla, on varustettu
ikävillä naapureilla, jne.
Johtaako tuo hedoninen adaptaatio lopulta niin pahaan ikävystymiseen, että
monet ihmiset alkavat kaivata suuria haasteita elämäänsä tunteakseen olevansa
elossa.
Äärimmäinen haaste varsinkin miehille taitaa olla sodankäynti. Meneeko maailma lopulta
ikävystymisessään siihen pisteeseen, että kun "kaikki on kusetusta", usea haluaa vain päästä
täältä pois, ja kunniallisin tie miehille on sodassa kaatuminen?