seuraava »

[stiili]

Olimme tapaamassa äsken sairaalassa vanhaa sukulaistani. Olen nähnyt hänet monta kertaa huonona, mutta nyt hän on erilainen.

Nukkuu paljon, ja on hetken heräillä. Nukahti läsnä ollessamme taas kymmeneksi minuutiksi ja sanoi herättyään, että sängyn laidalla oli kolme henkilöä - kaksi sängyn vieressä ja yksi sängyn päässä. Olivat kuulemma olleet siinä kun hän nukkui ( sen 10 min).

Ei tiennyt keitä olivat. Ei jaksanut paneutua asiaan se enempää. Minä istuin sängyn vieressä jalkojen päässä ja nämä kaksi olisivat olleet minun vieressäni ja yksi sängyn päässä. Hänen miehensä istui sängyn päätypuolella. Hän ei kuitenkaan puhunut meistä.

Ajattelin, että onko häntä niin sanotusti tultu vastaan? Kuinka nopeasti kokemuksenne mukaan tuollaisen kokemuksen jälkeen henkilö mahdollisesti kuolee ? Onko jollakin kokemusta ?

[Varjotar]

Saattajia olivat. Ei liene mitään lainalaista määrettä ajalle, koska aika on, mutta lähellä se on.
Voidaan puhua enintään päivistä, tuskin viikoista.

[stiili]

Kiitos, näin minäkin sen ajattelin. Lohduttava ajatus saattajista. Kun on aika lähteä, niin aika on.

Tyttäreni 9 v kysyi minulta tällä viikolla, että entäpä jo se paikka (jonne menemme/siirrymme kuoleman jälkeen) onkin se oikea paikka ja olemme täällä vain käymässä.

[Varjotar]

Hän oli aivan oikeassa. Tänne tullaan ja täältä lähdetään. Jos täällä olisi koti, emme syntyisi ja kuolisi.

[Zoja]

Mihin tarvitaan saattajia? Minusta jotenkin pelottava ajatus, että jotkut vieraat henkilöt hengailisivat luonani kuoleman tullen.

Tuleeko tällaisia saattajia myös sellaisille, jotka kuolevat yllättäen? En ole koskaan kuullut saattajista.

[stiili]

En ole perehtynyt aiheeseen, mutta minun mielestäni tutut henkilöt, läheiset, tulevat vastaan.

[Anitaaah]

Saattajia ovat, käsitykseni mukaan läheisiä edesmenneitä.

Kun aikanaan valvoin yötä isäni vuoteen vierellä hänen ollessa lähiaikana siirtymässä tästä maailmasta pois,
hän näki isänsä ja äitinsä sekä yhden edesmenneistä veljistään, mainiten tätä veljeään nimeltä. Isä sanoi
myös ´He ovat tulleet minua hakemaan´. Minä en heitä nähnyt. Tämä tapahtui kotona.
Aikaa kuitenkin kului jonkin aikaa hänen poislähtöönsä, se tapahtui sairaalassa.
Edesmenneet läheiset olivat kuitenkin jo hyvissä ajoin odottamassa,
ja saattamassa poislähdön hetkellä, näin ajattelen.
Se on lohdullista.

[Varjotar]

Ovat jo edeltämenneitä perheenjäseniä, sukulaisia, kavereita jne. Ottavat vastaan, jotta tie olisi turvallinen kulkea tuolle puolen ja auttavat lähtijän eteenpäin kanssaan.
Ei kukaan lähde täältä yksin.

[Varjotar]

Kuolemanpelko voisi olla myös menneitä liian kovia kuolemia, joista on vain pelko muistijälkenä.

[stiili]

 Läheiseni ei ole vielä poistunut. Olo on huonontunut. Eilen hän pystyi toteamaan, että hän kuolee. Kysyin, että onko nähnyt edesmenneitä sukulaisia. Alkoi itkeä ja sanoi, että äidin ja isän on nähnyt, olivat sanoneet " tule jo Taivaaseen xxxx".

Surun keskellä on samalla mielenkiintoista ( väärä termi, mutten parempaakaan keksi) olla läsnä ja kuulla näitä asioita. Luo itselleni uskoa tuonpuoleisesta.

[elenitsa]

luultavasti on tullut aika lahtea.

[stiili]

Eipä ollut vielä aika lähteä. Lähellä oli, mutta vielä parani kunto. Uskon, että läheiset olivat sängyn vieressä häntä odottamassa ja kai ne edesmennet lähellämme useinkin ovat?

Välillä minulla ( ei pitkään aikaan kylläkään) on tullut ns läsnäolon tunne. Silloin varmaan joku on ollut lähellä, läsnä ? Mitä silloin voi tehdä, jos haluan esim tehdä lähempää tuttavuutta ? Mistä tiedän kuka tämä toinen on? Esim. Onko hän minulle esim sukua? s