Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Elämäntehtävänsä löytäneet  (Luettu 4419 kertaa)
0 jäsentä ja 5 vierasta katselee tätä aihetta.
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« : 21.04.2014 12:15:14 »

Elämäntehtävän löytäminen on monille hyvin vahva tarve. Jotkut etsivät pitkään, toiset tietävät sen jo lapsena tai se selviää jossain vaiheessa elämää. Voi olla, että tehtävä ei koskaan noussut tietoisuuteen asti, mutta vanhana huomaa, että ei elämä mikään hukkareissu ollutkaan.

Olisi mukava kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat löytäneet elämäntehtävänsä tai olleet siitä aina tietoisia. Miten sitä on toteutettu ja onko tehtävä muuttunut tai monipuolistunut matkan varrella?
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #1 : 23.04.2014 10:09:15 »

Ei vastauksia toistaiseksi.. aloitan itse, koska elämäntehtävä on tiedossa. Se selvisi tätä kirjoitettaessa päivälleen ja melkein minuutilleenkin 14 vuotta sitten. Olin tuolloin 32-vuotias ja ennen tätä nimenomaista päivää kärvistelin nelisen kuukautta kauheissa sielun (vai egon) tuskissa särkyneen sydämen takia. Tasan 14 vuotta sitten tuskat olivat poissa ja olo oli äärimmäisen puhdas ja valoisa. Nukuin aamulla pitkään (oli pääsiäissunnuntai) ja näin unta kolmenlaisista ihmisistä: yksi tyyppi näytti tasapainoiselta ja valoisalta, toinen tyyppi taas niin turmeltuneelta, että hänellä oli unissani pukinsorkat. Kolmas tyyppi horjui näiden kahden välillä. Oppaani osoitti minulle tehtävän näiden kahden äärimmäisyyden välillä horjuvien parissa. Tasapainoisille ei tarvitse tehdä mitään ja turmeltuneista on parempi pysyä erossa.

En tietysti ensi alkuun tiennyt, miten tuota tehtävää pitäisi toteuttaa, mutta asia tavallaan lähti muotoutumaan oppaiden avustuksella. Eli he antoivat minulle tehtäviä unien kautta. Joskus olin pelkkä viestinviejä, joskus toiste taas vatvoin pitkäänkin erikoisia episodeja muiden elämässä. Sitten oppaat potkivat minua sinnikkäästi astrologian pariin, joka on ollut erinomainen väline elämäntehtävän toteuttamisessa. Minullekin selkeni, että minun tehtäväni ei ole niinkään terapoida ketään (kuten ensin luulin), vaan auttaa ihmisiä hyvien valintojen tekemisessä. Valinnat ovat voineet koskea ihmissuhteita, työtä tai muita suuria ratkaisuja.

Toisinaan oppaat ovat potkineet minua tiettyjen ihmisten elämään ihan sen takia, että heidän kokemuksensa avartavat myös minun tietoisuuttani. On ollut esim. kummittelutapauksia, entisten elämien muistoja tai kundaliinienergian nousua, jotka on analysoitu asianomaisten kanssa niin puhki kuin vain mahdollista. Minusta ei ole ollut välttämättä ollut muuta apua kuin että olen ottanut ko. ihmisten tapaukset vakavasti ja uskonut heidän kokemuksiinsa.

Tuolloin vuosituhannen vaihteessa aloin ihmetellä myös ihmisten jyrkkää asennoitumista minuun. Se oli uutta. Täysin ventovieraat saattoivat hyppiä silmille raivoissaan tai sitten sain mieletöntä ihailua osakseni, joka ei minusta sekään ollut mukavaa. Tajusin kyllä, että ihmiset heijastivat minuun omia toiveitaan ja pelkojaan, eivätkä tunteenpurkaukset sinänsä liittyneet minuun mitenkään. Monta vuotta myöhemmin paljastui, että tämä kävelevänä peilinä oleminen oli niin ikään osa elämäntehtävääni. Se on tapa tuoda muilta kätkettyjä asioita tietoisuuteen.

Paljon tässä on ollut myös ihan edellisten inkarnaatioiden karmojen tasapainottamista, mikä on luultavasti ollut syy siihen, että aloin saada muistikuvia entisistä elämistä. Karmiset episodit ovat olleet välillä aika hurjia, mutta olisiko tuo lapsen syntymä ollut vedenjakaja. Sen jälkeen on ollut aika rauhallista ja vaikka tuota spesiaalitehtävää toteutan aina kun tarve vaatii, niin nyt ei ole enää ylimääräistä lastia suorittaa siinä ohessa.

Aika jännä juttu sinänsä, että vaikka 14 vuoden takainen uneni kehotti minua jättämään ne turmeltuneimmat tyypit rauhaan, niin juuri ne ovat oikein laumoittain pyrkineet minun luokseni. NIitä on joutunut sitten häätämään elämästä välillä poliisinkin avulla. Vieläkin kylmää, kun ajattelee niitä kaikkein karseimpia tyyppiä, huh.
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #2 : 23.04.2014 10:17:54 »

Tiedän kuka mä oon, mutten tiiä mitä täälllä pitäis oikeen tehdä ja se mikä oikealta tuntuis, on miltei mahdotonta.
Vai voiko olla niin, että tänne vois tulla vaa odottelemaan? buck2
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1114


Profiili
« Vastaus #3 : 23.04.2014 18:50:48 »

Tässä on yksi vanha keskustelu asiasta.

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=63675.0

Sinällään minulla ei ole mitään tiettyä elämäntehtävää vaan edelleen tuo mikä toin esille aiemmin. Joskus kun ajattelee että voisi tehdä niin monta asiaa niin tuntee olonsa hieman hajaantuneeksi kun on niin monkikykyinen, että pitää sieltä sitten vain löytää se yksi joka innostaa tällä hetkellä jos puhutaan työasioista.
Ja rakkaus osana elämätehtävää tuo juuri niitä tilanteita jossa minun on valittava aina yhä uudestaan rakkauden ja aika rankkoja opetuksia on ollut. Joten se taitanee riittää tälle elämälle  Tongue
Hassua sinänsä että nyt, vasta reilun 10 v jälkeen on tullut ns henkisiä ja hörhöjä vastaan työelämässä ja aika monella on ollut suuri muutos viimeisten vuosien aikana. Ihana yllätys!
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Luuu
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 205



Profiili
« Vastaus #4 : 23.04.2014 21:14:34 »

Minusta tuntuu että elämäntehtäväni on hankkia kokemuksia ja elämyksiä mahdollisimman laajalti... Koska minun kiinnostukseni pomppii niin mahdottomasti asiasta toiseen. Yhtenä hetkenä menen ihan täysillä mukaan johonkin projektiin/tilanteeseen tms. ja sitten taas hetkenpäästä kiinnostaa jokin muu.. Cheesy Tämä tuottaa vaan harmillisen paljon keskeneräisiä hommia  Undecided
tallennettu
mii-i
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 349



Profiili
« Vastaus #5 : 24.04.2014 00:35:23 »

Ennen kaikkea mun tehtävä on rakastaa ja vaeltaa sydän auki sitä rakkautta valuen ja siitä valaen. Kuten myös tulla rakastetuksi ja antautua rakkaudelle, kauneudelle ja ilolle. Kaikki muu on muotoa ja sivujuonnetta tästä. (peri-venusmaisia sanoja, mutta niinhän tuo karttakin on venusta auringosta nousuun ja descillä kököttävään itse planeettaan asti  Wink ). Tykkään.

Nomadi, joka kulkee kuuluen kaikkialle ja ei-minnekään, lapsenomaisesti ihmetellen maailmaa ja ammentaen sen kauneutta, inspiroituen kaikesta.
Toimin siltana ihmisien ja asioiden välillä. Ymmärryksen ja yhdistymisen tuojana. Etenkin lapsille ja nuorille.

Mahdottomaan uskomisellani tuon toivoa ja tahtoa jatkaa. Laahuksissani on uteliaisuutta ja avoimuutta tuntemattomalle, ihmisen kokemuksen arvostusta kaikkine väreineen ja uskallusta ottaa askelia näkymättömään tulevaan.

Kyseenalaistan, kuljen huomaamattani päin muiden tabuja ja suljettuja ovia. Painelen ajatuskuluillani ja ääneen sanomisillani tarkoittamattani toisten nappuloita, eli toimin herättelijänä kohti tienristeyksiä. Horjutan olemisellani vakaita maailmankuvia, mutta myös myötäelän. Nuoresta pitäen olen ollut joillekin jonkinlainen isä/äitihahmo (omallekin äidilleni, henkisessä mielessä). Siis sellainen "tässä on syli, jossa voit hajota ja itkeä niin kauan kuin haluat, mutta pohjaan en kanssasi vajoa, vaan näen sinut jo tässä vahvana, voimakkaana ja kykenevänä".. Ja sitten pusken toista täyttä pontta eteenpäin.

Semmoinen voimakkaan johtavalla värillä sivelty määrätietoinen tarkkailija. Pysyn omassa rauhassani näkymättömänä kunnes emergency-valo syttyy, ja sitten houdinoin tilanteen haltuuni ja haluamaani suuntaan (tai miten sen nyt ottaa). Priorisoin olemistani ja voimieni käyttöä hyvin tarkkaan, ja rajani ovat selkeät. Olen esimerkki oman paikkansa tietävästä, joka ei sotke turhaan yhtään mitään.

Tätä kaikkea ristiriitaistakin ihan olemisellanikin kasvokkain, mutta tällaisena enemmän Gaian ja olioiden kuin ihmisten kanssa lähikontaktissa viihtyvänä pehmeästi lähestyen taiteen ja muiden väylien kautta. Roolitus vaihtelee näytelmän mukaan Wink

Vanhempikin, kunhan tuota elämää tulee vielä. Lapsi on jo muistutellut sopimuspotentiaalista, samoin tuleva, vielä tapaamaton kumppani.
Samoin jonkunlainen hyvä haltiatarkummi niile nuorille ja lapsille, jotka ovat isosti hukkatien haarassa. Nyt on ollu taukoa, mutta kuulemma isoin urakka tällä saralla alkaa tän meneillään olevan isomman prosessin liu'uttua isommille vesille.
tallennettu

There is a voice that doesn't use words - Listen.
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: