Useita vuosia sitten töllöstä tuli ohjelmasarja maailmankuuluista kapellimestareista.
Siitä jäi mieleen erityisesti tällainen erään kapun kertoma anekdootti:
Kuuluisa saksalainen(?) sinfoniaorkka konsertoi arvostetussa salissa. Sitä johti
kaiketi vähintäänkin yhtä kuuluisa dirika.
Aivan odottamatta, kesken styken, orkan sointi muuttui dramaattisesti.
Kävi ilmi, että aikaisempi vielä kuuluisampi, jo kaiketi eläkkeelle jäänyt
kapellimestari oli tullut kesken konsertin saliin! En muista yksityiskohtia, esim.
sitä, havaitsivatko soittajan tuo kapun ilmestymisen saliin. Jotakin paranormaalia
tuossa ilmiössä tuntui ehkä kenties mahdollisesti kuitenkin olevan.
Tänä aamuna kello viiden aikaan heräsin siihen, että alakerran teini-ikäinen
poika ilmeisesti reenasi ns. harjoituspädillä joitakin rytmikuvioita. (Tässä
vanhassa kerrostalossa on todella surkeat äänieristykset...) Mielestäni
hän suoriutui melko hyvin verrattuna siihen, että aiemmin olen kuullut
hänen toistavan vain yhtä yksinkertaista komppia, joskin melko kehityskelpoisen
tuntuisesti.
Minusta tuntui, että hän yritti jäljitellä minun tyypillisiä kuvioitani, joita
koputtelen sähkörummuilla ja toisinaan myös reenipädilllä*.
Sitten tapahtui kumma ilmiö: kun keskityin oikein kuuntelemaan, hän
tuntui menevän sekaisin, eikä enää saanut kuvioita skulaamaan in time!
Ihan kuin minun huomioni olisi jotenkin saanut hänet pois tolaltaan,
vaikka ei tuntunut olevan mitään tsäänssiä siihen, että hän olisi havainnut
minun heränneen tuohon koputteluun!
What gives?!
:
* Evans Real Feel practising pad: https://www.flickr.com/photos/66867356@N02/14392095653/
