Logoterapiasta tiettävästi "tuttu" paradoksaalinen intentio (PI) on oiva tekniikka
alitajunnan, tai minkä lie, jekuttamiseksi. Kyse on siitä, että yritetään sitä, mistä halutaan
päästä eroon. Esimerkki selventänee asiaa:
Juuri hetki sitten kyrsiinnyin siihen, että keskellä kesää on sisällä vähän
viluinen olo. Ei viitsisi oikein pukeutukaan talvityyliin. Toki sisälämpötila
on selvästi korkeampi kuin sydäntalvella, mutta kun roppa on tottunut
hellejakson jäljiltä korkeampaan sisälämpötilaan, muutos tuntuu aluksi
epämiellyttävän vitu...viluttavalta.
En ole ennen hoksannut kokeilla PI:ta vilun tunteeseen, mutta kuten
vihjatuksi tuli edellisessä kappaleessa, päätin kokeilla miten se tehoaa
tuohon kiusallisen epämiellyttävään kokemukseen. Ja voilaa: sehän
toimii kuin proverbiaalinen junan vessa!
Veikkaampa, että tuo toimii erityisen hyvin meillä "huonohermoisilla"
vaata-tyypeillä, joilla esim. vilutuksessa lienee mukana vahvahko psyykkinen
komponentti.
Siis jos sinua vaikkapa viluttaa, yritä tietoisesti pinnistellä kokeaksesi
vieläkin pahempaa vilutusta. En tiedä, käykö tuosta selville miten
käytännössä pitäisi toimia. Joillekuille saattaa toimia verbalisointi,
esim. että ajattelee jotenkin seuraavaan tyyliin: eihän tämä vilutus
ole vielä mitään; kumpa viluttaisi kaksi kertaa kovemmin!
Jos vilutuksen ällä korvataan vaikkapa teellä, silloinkin PI saattaa
hyvinkin toimia...
:
Lisäys -- mainiohko kuvaus tuosta jiposta:
http://anttirantanen.blogspot.fi/ Paradoksaalinen intentio on erityinen Viktor Franklin kehittämä tekniikka. Viktor Frankl (1978) oli psykiatri, Auschwitczh -selviytyjä ja logoterapian kehittäjä. Paradoksaalinen intentio on tehokas tekniikka erityisesti pelkojen ja pakko-oireiden hoitamisessa. Franklin esitti, että pelkojen ja pakko-oireiden syventymiseen ja kroonistumiseen liittyy hyperintentio. Hyperintentio tarkoittaa tilannetta, jossa potilas yrittää kukistaa vihollisensa (pelko) niin voimakkaasti, että tehtävä muuttuu mahdottomaksi. Tilanne on analoginen hyperventilaation kanssa, jossa ihminen yrittää saada happea niin vimmatusti, ettei enää kykene hengittämään. Intentio selvitä on niin voimakas, että se täyttää kokemuksen ja estää rationaalisen toiminnan.
Tämän tilanteen ratkaisemiseksi Frankl (1959) kehitti paradoksaalisen intention, jossa hyperintentio puretaan ja pelko voitetaan muuntamalla tavoite päinvastaiseksi. Paradoksaalisessa intentiossa potilas pyrkii toteuttamaan pahimman painajaisensa ja jopa liioittelemaan sitä. Painajainen voidaan toteuttaa konkreettisena toimintana tai mielessä pelosta ja tilanteesta riippuen. OCD:ta voidaan hoitaa paradoksaalisen intention avulla siten, että potilas toistaa ikään kuin jo tapahtuneena pakkoajatuksiaan ja pelkojaan tai siten, että potilas toivoo mielessään painajaisensa tapahtuvan. Paradoksaalisen intention toimintamekanismi perustuu kielletyn/torjutun impulssin toteuttamiseen mielessä, jolloin välttämiskäyttäytyminen estyy, lähestymiskäyttäytyminen aktivoituu ja ajatusten irrationaalisuus korostuu kokemuksellisesti. Paradoksaalinen intentio on saanut myös vahvaa tutkimusevidenssiä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa (Fabry & Devorah 2010) ja erottui edukseen myös Orlinskyn et. al. (1994) tekemässä katsauksessa tehokkaista prosessimuuttujista. 
