seuraava »

[epona]

Jotenkin teki mieli ottaa tämä puheenaiheeksi.

Se on jotenkin niin nurinkurista, että ihmiset kaipaavat koko ajan jonkinlaista varmuutta sille, että tulevaisuus tuo tullessaan sitä tai tätä.
 Tämäkin sivu on ihan tulvillaan ketjuja, (johonka siis minä myös varmasti innostuneimpana olen osallisutunut) jossa ennustetaan tai kanavoidaan viestejä korkeimmalta...

Mitä me haemme?

Onko tämä elämä niin turvatonta?

Kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä itseni kohdalla koen olevan;

 Miksi en suostu hyväksymään tai luottamaan omiin kykyihini nähdä saman kuin kuka tahansa?

Herättääkö ajatuksia kenessäkään?

/A

[Asterix]

No herättää.

Olen miettinyt, että naisilla, jotka kyselevät ennustajilta ja astrologeilta,
että mitäs tämä mies ja milloin se sulho oikein astuu elämään ja niin,
omaavat jumalattoman pelon persauksissaan joko yksinäisyydestä tai taloudellisesta selviytymisestä
tai molemmista ja eivät edes tietoisesti tajua sitä, vaan se tulee ulos jumalattomana epätoivoisuutena,
joka on omiaan paitsi ajamaan se mahdollinen miesparan stressiin ja karkottamaan
mahdollisimman kauas, niin myös sen astrologin ja ennustajankin.

Tosin jälkimmäiset ovat usein fiksusti päättäneet tehdä palvelusta maksullisen,
niin ainakin korvaus siitä stressistä tulee.

Miehillä on usein pelko siitä yksinäisyydestä, mutta ne taitaa sysätä sen saman rahan
maksullisiin naisiin siinä, missä nainen sysää rahansa ennustajiin ja astrologeihin
(vaikka naisen, jolla on pelko taloudellisesta selviytymisestä, säästää ennemminkin).


Siinä on myöskin sellainen puoli, että ennustajilta ja astrologeilta
kysytään ja siinä samalla vuodatetaan sitä pieruna Saharaan kadonnutta miestä
yksinkertaisesti siitä syystä, että nainen on todellakin niin yksinäinen tai sitten kukaan muu ei
halua kuunnella ja joka jotenkin mieltää astrologin ja ennustajan
joksikin miesautomaatiksi, jolle jankataan niin kauan, että astrologilta/ennustajalta
pääsee jokin lupaava ja rohkaiseva sananen, vaikka järkikin sanoo ilman erityisiä
kartan ja kristallipallon tulkitsemista, että ei toivoakaan tuolla tyylillä. 

Tiedän naisia, jotka elää jopa vuosia riippuvaisena astrologista/ennustajasta
itkien sitä yhtä miestä ja sitten toista miestä, joka tuli vahingossa, mutta koska nainen oli vielä
täynnä sitä entistä ongelmaa ja/tai ripustautui kuin hukkuva oljenkorteen,
niin sekin mies häipyi ja sitten itketään sitä jne.

Fakta lienee, että ihminen, jolla on tarpeeksi hyviä ystäviä ja talous kunnossa ja terve,
niin ei sellainen pahemmin epätoivoa tunne, jos vaikka hetken joutuisi sinkkuna olemaankin..?

[Laila sisko]

niin ehkäpä sen ennustamisen on tarkoituskin tuoda edes yksi selkeä suunta...
sekin on yksi tie kuunnella omaa sisäistä johdatusta,se on eriasia jos ennustamisesta ,kristalleista,tähtikartoista yms.. tehdään Jumalan korvike...tai äidin...tarkoitan sitä ettei luota omiin tuntemuksiin ja opastuksiin...

yleensä ihminen joka hakee sitä unelmien prinssiä tai prinsessaa hakee rakkauttaan siis...
itsensä hyväksyntää, hän on hukannut itsensä johonkin tai on velvoitteiten ja ongelmien vuoksi eksynyt yhteydestä itseen... syy voi olla työ, lapset,vanhemmat,ero...
tarvitsemme itsellemme silloin suunnan näyttäjiä... kun olemme elämän risteys kohdassa josta lähtee monta tietä eikä yhtään tienviittaa...ennustaminen tai astrologinen kartta voi olla sykäys nähdä itsensä toisilla tavoin...

kuten tiedämme vetovoimanlaista ihminen vetää puoleensa itsensä kaltaista...
jos kokee olevansa yksin vetää yksinäisyyttä...kun lakkaa olemasta yksin ja alkaa hyväksymään itsensä ja rakastaa itseään sellaisena kuin on vetää puoleensa samanlaista energiaa...

olen joskus itsekkin ennustanut mutta en enää jaksa tai oikeasi viitti... paremminkin minulle tulee kuvina asiat ja kortit on turhia...siis minulle...
näen asiat henkisen kehityksen kannalta enneminkin... ja minun korteista katsominen on henkistäkehitystä...itse tunnon vahvistusta. olen synynyt 60luvun lopulla ja silloin alettiin puhumaan henkisestä hyvin voinnista ja ihmisarvoista...eli minun ennustukset on sitä minän kehitystä

Minulla on ystävä vantaalla joka on taas energioissaan toiminta ja tapahtuma, hänen korteista katsomiset toiminnan ja tapahtuman kautta tulevia...
Hän on sytynyt suomen jälleen rakennuksen aikana 50 luvun ihmisiä jolloin suomi kehittyi nopeasti ja hänen ennustukset on tapahtumia ja kohtaamisia...

me molemmat katsomme korteista ja ne kertoo eri tarinan...
olemme siis eri aikakauden lapsia ja eri asiat on olleet pinnalla ja eri elämäntehtävät...

siksi povaukset ja ennustukset voi samalla, tulkinta "pöydällä" vaihdella... kun sen itse ymmärrämme niin voimme katsoa asioita laajemmalta ja nähdä itse sen kokonaisuuden...
itse me teemme päätökset, kukaan muu ei tee puolestamme ja me muistamme ennustuksesta vain sen mikä kolahtaa kohdallemme...
lotostakaan ei voita jos ei lottaa, vaikka joka viikko on mahdollisuus...

kysyn häneltä saanko antaa puhelin numeron jos joku tarvii apua ja näkemystä.
tähän mennessä olemme ennustelleet itsemme iloksi ja huvitukseksi...ja vähän muidenkin..
hänen korteistakatsominen tapahtuu yleensä heti... hyvä että ihminen pääsee kotiin kun ensimmäiset tapahtumat tapahtuu...
ja mitä hän pyytäisi korvausta ajan käyttämisestä povamiseen...hän asuu vantaalla ja puhelimella voi soittaa...
aahh... täytyy kysyä voisiko hän tehdä sen että auttaisi ennustamalla...etten puhu ennenkuin hän lupaa...
hän ei ole tehnyt sitä työkseen, mutta hän on laajasydämminen ihminen ja omaa selkeän ajattelun
energioistan voin sanoa sen että kaikki sateenkaaren värit lähtee hänestä...
arkkienkeli Gabriel on hänellä työkentely kaverina...
kun hän katsoo korteista hänen auransa kirkastuu ja näkyy hopean hohtoisena...
hän on intuitiivinen...omaa uskomattoman kyvyn nähdä ihmisten potenttiaalit ja osaa tukea ihmisiä heidän vahvuuksissaan...
mikäli haluatte hänen numeron tai haluatte hänen auttavan teitä...
laittakaa viestiä mulle yksityisenävietinä...
hänellä ei ole nettiä, hän ei voi suoraa vastata netinkautta...
olen puhunut hänelle monta vuotta jos hän auttaisi ihmisiä tietämyksellään, mutta mielenvastustus on suuri koska pelko on suuri ihmisten riippuvaiseksi joutumisesta...
juuri siitä Anatha pohti...
kun ihminen on hukassa itsessään ja tuntemuksissa, hän ei tiedä missähän on...
kuvitelkaa jos meidät pudotettaisi lentokoneesta pimeässä yössä  ja sanoittaisiin olet jossain maapallolla... siltä tuntuu ihmisestä joka on hukassa...kuvitelkaa jos pudotettaisiin keskelle afrikkaa tai siperiaan tai amerikkaan tai tyynelle valtamerelle... siksi ihmiset tarvii vahvistuksia ja apuja...

[Hiisitär]

Siirsin ketjun tänne ennustusten ja selvänäön osioon, jossa se todennäköisemmin tavoittaa parhaiten ketjun aiheesta kiinnostunutta porukkaa

Komppaan itse Annaeleniä tässä. Jokainen tarvitsee välillä ulkopuolista mielipidettä elämänsä asioihin, sitä kun tulee itse niin helposti sokeaksi asioille, jotka ovat ihan nenän alla. Toisen mielipide ja näkökulma antaa ihan uutta ulottuvuutta asiaan, tulipa se neuvo sitten puhuen tai korteista tai astrologiasta.

Ainakin minua kaikki edellämainitut ovat vain auttaneet itsetuntemuksessa, joka on parantanut elämäni laatua - ja suuntana on jatkuvasti kohti parempaa!

Sanoisin, että se, miksi ihmiset ylipäätään kyselevät ja kaipaavat apua on itsetuntemuksen ja itsensä rakastamisen puute. Kun tuntee itsensä tietää mitä haluaa (noh, ei aina, mutta ajoittaiset öööö-tilanteet on ihan normaalia ) ja samalla tietää, minkä arvoinen on. Kuinka moni osaa rehellisesti sanoa minkä arvoinen on ja vaatia tuota arvonantoa? Ainakin naisille se tuntuu olevan ongelma! Minusta Sasha on erityisen hyvä esimerkki naisena tästä itsensä arvottamisesta ja itselleen kuuluvan laadun vaatimisesta universaalina oikeutena. Kaikki saavat sen, mihin tyytyvät, joten miksi tyytyä vähään? Se ei tarkoita, että olisi onneton tai ahne, se tarkoittaa vain, että arvostaa ja rakastaa itseään niin paljon, että suo itsellensä vain sitä parasta. Kuten rakkaimmalle ystävälle tai elämänsä rakkaudelle.

[Ebenia]

Ehkä ihmiset eivät ihan oikeasti halua tietää oikein mitään - vain vastauksen kysymykseen; "Onhan elämälläni joku suunta, Onhan?".

[linjalla]

Niin, omasta kokemuksestani tiedän, että monille asiakkaille on helpompi puhua ulkopuolisen henkilön kanssa. Ja varsinkin jos teemana on ihmissuhteet tai työelämässä ratkaisevan askeleen teko, niin usein sen parhaimman ystävän/ystävättären kanssa puhuminen ei ole kovin helpottavaa/auttavaa. En tarkoita, etteikö ystävät tarkoittaisi hyvää tai haluisi auttaa, mutta heillä ei aina välttämättä ole asiaan objektiivista näkökantaa.

Suurin osa konsultaatiosta menee automaattisesti dialogiksi, ei olekaan kyse siitä, että neuvonantaja monologia vetäisi. Ennen kaikkea astrologinen konsultaatio edellyttää mielestäni dialogia.

Toisen mielipide ja näkökulma antaa ihan uutta ulottuvuutta asiaan

Tuo on aivan totta. Ylipäätään on terveellistä ottaa huomioon muitakin katsantokantoja kuin vain se oma.

Eihän siinä ole mitään pahaa, että synkkyyden ja/tai tuskan hetkellä hakee tukea/lohtua/apua ulkopuolelta. Ja joskus elämässä ajautuu tilanteeseen, jolloin ei yksinkertaisesti näe asioita selkeästi. Nämä ongelmat tai tilanteet ei aina kestä pitkään, joten aina ei ole tarvetta esim. terapiaan. Lähestymistapojakin on useampia. Osa meistä pitää korteista lukemista tai astrologiaa luontevampana kuin esim. analyyttistä terapiaa. Siis, jokaiselle omaan makuun.

[Rakkauden enkeli]

Ehkä ihmiset eivät ihan oikeasti halua tietää oikein mitään - vain vastauksen kysymykseen; "Onhan elämälläni joku suunta, Onhan?".

Aivan ja haluavat tietää myös, onhan jokin järki ja merkitys? 

[Esmiralda]

Kaikkein eniten ennustuksia ja selvännäköä ovat kaivanneet suuret johtajat maissa ja firmoissa...näinhän historia kertonee.

Ennustus on jotenkin vanhahtava nimi, taikka ainakin siitä yritetään päästä irti, se on jotakin energioiden tai mahdollisuuksien tutkimista, koputtelemista tai pähkäilyä. Ennustuseukot ovat jotenkin siirtyneet syrjään ja selvännäkijät tulleet esiin. Ja kyllä se on ihan sitä terapiaa!

Kyllä minusta on aina mukava, kun joku toinen katsoo ja pähkäilee minua, tuntuu tärkeältä, minut huomataan jne. Ihminen on aika sokko itsensä kanssa välillä, kiertää kuin itikka lampun ympärillä. Toinen voi osoittaa uusia suuntia jo pienellä huomioinnilla tai kysymyksellä. Ja aina siinä voi purkaa huoliaan.

Mutta kyllä sitä itte kuitenkin päättää tulevaisuudestaan. Minua ei pompoteta-käsketä-neuvota-malliin!!

Voi auta armias, etten minä siihen neuvomiseen haksahtaisi! :

[epona]

Tästähän avautui hieno keskustelu.

Kaikki ovat hyviä mielipiteitä.
 Kenties se on niin, että välillä on vaikea nähdä lähelle ja silloin kaipaamme jonkintapaista sielunpeiliä.

Ehkä minäkin sitten ajan mittaan opin. Ettei tarvitsisi maksella turhaan sellaisesta, minkä jo kyllä sanomatta tiesinkin...

Kiitoksia kaikille niille, jotka hyvää hyvyttään nostelevat täälläkin kortteja ja antavat tukensa toisille.

Enkeleitä.