seuraava »

[sideman]

Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli mieleen buddhalaisuuden keskeinen käsite anatta (an-aatta?),
jota vastaa sanskritin anaatman (an-aatman, ei-aatman, itsettömyys). Tuo johti siihen päätelmääni,
että buddha ei voinut olla valaistunut yoga-filosofian tarkoittamassa merkityksessä: aatman on todellinen
itsemme, jolla ei ole mitään tekemistä ilmentyneen, fysikaalisen mualimankaikkeuvven kaa.

Kun aatmania eli puhdasta, sisällyksetöntä tietoisuutta "koetaan" syvämeditaation aikana, yleensä vuosia
(tai jopa useita inkarnaatioita) kestävän harjoituksen  aikana tuota aatmania aletaan pikkuhiljaa "kokea" myös muiden tietoisuuden tilojen rinnalla, lopulta 24/7.

MMY käytti Intiassa ilmeisesti suosittua kankaan värjäämisen analogiaa: kun kangas kastetaan väriin (meditaatio)
ja tuodaan senjälkeen aurinkoon (elämä meditaation ulkopuolella), väri alussa haalistuu, mutta tarpeeksi
usein toistettuna kastaminen saa värin lopulta pysymään muuttumattomana myös auringonpaahteessa.

Kun juuri äskön tutustuin wikipedioitse buddhalaisuuden käsitteisiin, tulin siihen tulokseen,
että anatta tarkoittaakin lähinnä minättömyyttä, ei ehkä niinkään itsettömyyttä siinä mielessä
kuin anaatman tarkoittaisi "buddhalaisesti" käytettynä. Hinduilla anaatman tarkoittaa ainakin seuraavia
seikkoja:

anAtman   %{A} m. not self , another ; something different from spirit or soul ; (%{an-Atma4n}) mfn. not spiritual , corporeal , destitute of spirit or mind S3Br.

Wikin selitys buddhalaisuuden anatta-käsitteestä:

Anatta (paalia, sanskritiksi anātman): ”ei-itse”, ”minättömyys”. Ihmisellä ei ole "sielua" tai pysyvää minuutta. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan niin fyysisesti kuin henkisesti ja oikeastaan syntyy uudelleen joka hetki.[6] Ihminen koostuu viidestä skandhasta, joihin kuuluu esimerkiksi ruumis tai tietoisuus. Yhdestäkään niistä ei voida sanoa, että se olisi ”minä” tai ”minun”. Itse asiassa millään olemassa olevalla ei ole pysyvää omaa olemusta. Itsettömyyden käsite heijastelee monia modernin filosofian ajatuksia, mm. Daniel Dennettin ajatusta minästä fiktiona ja erityisesti David Humen alunperin esittämää kimpputeoriaa.

[sideman]

Kärsimyksen (skrt: duHkha) totuus (Wiki):

Kärsimyksen totuus (dukkha) Elämässä on kärsimystä. Buddhan käyttämä sana dukkha suomennetaan usein kärsimykseksi. Dukkhan merkitys on kuitenkin suomenkielen sanaa kärsimys paljon laajempi: se viittaa kaikkiin elämän kielteisiin tunteisiin aina yleisestä tyhjyyden tai epätyydyttävyyden tunteesta fyysiseen sekä henkiseen tuskaan. Buddha ei siis väittänyt koko elämän olevan pelkkää tuskaa*, vaan muistutti, että suurimmatkin mielihyvän (sukha) tuntemukset ovat lopulta tilapäisiä ja epätyydyttäviä.

* sanskritin sanan duHkha foneettisesti oikea muoto olisi itseasiassa duSkha (dushkha), joka on aika
lähellä suomen sanaa tuska; vrt. niH/nis + ka -> niSka (kaulakoru)...

 :