Minulla on sellainen mielikuva, että äärimmäinen pessimismini olisi
jonkinlainen defenssimekanismi pettymyksiä vastaan.
Tuntuu, että miltei aina kun on haksahtanut optimismiin,
on joko pudonnut korkealta ja satuttanut ihtensä, tai sitten
on tullut lunta tupaan tahi tiskirätistä päin pläsiä, LOL!
Mutta mutta... voiko pessimismini heijjastua huonekasveihini?
Olen varsinainen ruskeapeukalo: samat huonekasvit, jotka siskolla
meneStyvät, miltei järjestään itselläni meneHtyvät!
Tosin juoruni yllätti minut positiivisesti. Nimittäin eka kerran
vuosikausiin lykkäsi hennon vaaleansinisen kukan, kun laitoin
piruuttani ison bassokaiuttimen magneetin VIEREISEN viherkasvin
alle, viherkasvin, jonka nimeä en nyt millään muista. Kasvithan
tunnetusti kommunikoinevat keskenään ainakin kemiallisesti?
: