se voi mennä
myös niin päin, että juuri onnen kokemisen hetki tai hetket milloin jostain syystä huomaa olevansa resonanssissa kaiken ja "sen mitä oikeasti on" kanssa voivat olla niitä hetkiä, jolloin tajuaa jotain. Jotain uutta tapahtuu ja yhtä-äkkiä huomaakin olevansa enemmän sopusoinnussa...ja mikä tämä syy/laukaisija kenelläkin on on kai yksilöllistä. Halusin vain sanoa tämän koska kärsimys ja vastoinkäymiset
ei aina jalosta, vaan tekevät katkeraksi ja ahneeksi kahmimaan toisiltakin pois sen hyvän mitä kokee heillä olevan. vai liekö kyse siitä ettei osaa ottaa opiksi näistä vastoinkäymisistä. Itselleni ainakin muistot hetkistä jolloin löysin itseni tasapainosta ja voimantunteesta (siis ei agressiivisesta ja hyökkäävästä, vaan...onnellisella tavalla voimakkaasta, rauhanomaisesta)ovat tärkeitä viestejä siitä, missä miten ja milloin tein oikein, ja olin siellä missä minun kuuluukin.
kun ajatellaan, että "elämä lyö päähän", niin onko se lopulta vain sitä, että itse on menossa väärään suuntaan, on väärässä paikassa tai yrittää vääriä asioita...?
epäilemättä ristiriidassa oleminenkin on ilmeisesti tarkoituksenmukaista kokonaisuudelle...vain siksi koska sitä yleensä tapahtuu...
mutta siis, myös hyvät ja miellyttävät asiat voivat olla tärkeitä opettajia, ei pelkästään vaikeat
