Pikaisesti silmäilin viimeisimpiä viestejä läpi ja mieleen jäi jostain sana "sekamelska". Mikä kuvaa oikein hyvin minun tämänhetkistä tilannetta henkisellä polulla.
Aina olen myös tuntenut olevani enemmän kuin olen. Epämääräisiä, tulkitsemattomia tuntemuksia, joita olen tuupannut vilkkaan mielikuvituksen piikkiin. Olen elänyt ns reunalla, aina melkein astumassa omalle polulleni, mutta aina sitten jonkun toisen toimesta olen kiskaistu johonkin "hyväksyttävämpään" suuntaan. Henkisyyden saralla siis.
Olen tiennyt että jotain on, mutta lapsesta asti elämässäni on ollut jokotai; täysi ateismi-realismi-mikälie, jossa ajatellaan ettei "mitään muuta ole", tai sitten kristinusko. Olen keikkunut noiden välillä, ja aina ajoittain sisimpäni on yrittänyt mulle kuiskata itsestään ja totuudesta joka mussa itsessäni on. Totuudesta, joka on mun ympärilläni. Joitain merkkejäkin oon saanut, mutta tulkinnut ne sitten joksikin muuksi. Jossain vaiheessa tulkinnut ne raamatullisiksi johdatuksiksi. Sittemmin todennut että niiden täytyy olla jotain muuta, ehkä laajempaa.
Haluan ehdottomasti oppia lisää maailmankaikkeudesta, henkioppaista, sielunvaelluksesta, kaikesta. Samantapaisesti ajattelevia vain ei hirveästi lähipiirissä ole, paria ihanuutta lukuunottamatta.
Ehkä mä sovin tänne, enkä ole porukan hörhö?
