seuraava »

[meryem]

Tammikuu ja uusi elämä meni... ja saleillakin taas rauhallista... mutta tämä aihe mietityttää. Painoa on viime vuosina tullut hivutellen lisää. Ei nyt mitenkään dramaattisesti, mutta sen verran kuitenkin, että kauhistun valokuvia ja vaatteet kiristää ja/tai ei näytä hyvältä päällä.

Viimeksi kun onnistuin laihduttaan niin  tr. liikkui nousumerkillä ja 1.huoneessa. Silloin onnistuin pudottamaan painoa niin, että voisin sanoa olleeni ihannepainoinen. Oli hyvä olo, niin fyysisesti kuin henkisesti. En ollut mitenkään älyttömän hoikka ja ruoka ei ollut koko aikaa mielessä, mutta ei myöskään harmittanut shoppailla vaatteita ja katsoa itseään sovituspeilissä.

Sitä edellisen kerran onnistuin laihduttamaan (tai jojoilemaan) kun tr.  oli 12.huoneessa. Siihen aikaan liittyi ehkä jonkinlaista syömishäiriötä tuohon laihduttamiseen. Tuo myöhempi laihdutus oli paljon terveemmällä pohjalla.

Mistä ihmeestä löytää kärsivällisyyttä tuohon muutokseen? Kun tiedän, että jos haluaa pysyviä tuloksia se on hidasta. Pitääkö odottaa seuraavaa  pyörähdysta 1.huoneeseen vai mitä? 

Mitä kokemuksia teillä muilla on?

[Kuuhilda]

Enpäs muista muuta, kun että  oli kuvioissa mukana kun aloitin ruokarempan ja liikunnan.
Ei ollut kyseessä varsinainen laihdutus silloin.

Mut ravitseminen ja ravinto, hoiva ja huolenpito, semmosia teemoja Cereksellä ainakin.
Harmi kun en muista mitä se silloin teki, mutta joku napakka yhtymä sillä johonkii oli.

  kuihduttaa kyllä. Ja ainakin  vuosina joina   Ap.kartalla niin olen pyöristynyt.

[Elwyn]

Mä uskon tahdonvoimaan ja oikeisiin ajoituksiin, eli elämässä on oltava olosuhteet kohillaan kun tekee muutoksia tai jos aikoo antaa muutosten tulla. Mulla on edessä myös itsensä kuntoon laittaminen, stressi jne. sai syömään ja nyt ollaan siinä kondiksessa että ei hyvä. Jos pääsis käyttämään vaatteitaan Toinen homma, että meikä on sen näköinen matami alasti että aika humalassa saisi olla jos aikois jonkun miekkosen kanssa ryhtyä läheisiin tekemisiin

= aika skarpata

[Elwyn]

Minut saa jupiterin transiitit ymmärtämään laihduttamisen päälle, koska se ajanjakso laajentaa mun tajuntaa ja elämänpiiriä = läskit ovat selvä rajoite luovuudessa ja nautin omasta olemuksestani eniten muodokkaana mutta kuitenkin normaalipainon rajoissa olevana.

[meryem]

Aika jännä, että mainitset tässä yhteydessä Jupiterin, koska yleensä  transiittien ajatellaan aiheuttavan lisäkiloja.  Hienoa, jos sen voi kokea myös noin.

Mulla  liittyy laihduttamiseen siinä, että jos haluan painon tippuvan niin tarvitsen säännöllistä rytmiä ja itsekuria. Mun olis tosi vaikea laihduttaa pelkällä ruokavaliolla, en jaksa tuijotella kaloreita, hiilihydraatteja ja rasvoja tai laskea proteiineja. Varmasti sillä tulisi tuloksia, mutta ainakin nuorempana onnistuin laihduttamaan sillä, että pienensi annoksia, vähensi karkin syöntiä ja lisäsi liikuntaa. Varsinkin liikunta vaikuttaa tosi paljon. Yksi asia, jonka olen painon kannalta huomannut tärkeäksi niin uni. Tällä hetkellä liikun liian vähän ja nukun liian vähän, joten todella vaikea hillitä mielitekoja.

Mutta siis siinä mielessä samat ajatukset, että olosuhteet pitää olla oikeat ja elämäntilanne. Mulla se vaatii itsekuria ja jopa lievää askeettisuutta. Eikä nykymaailma tarjoa sitä kun hektiset pitkät päivät, tarvitsee energiaa, työpäivinä syö usein buffet lounaan ja työpaikan kahvihuoneessa on vähän väliä jotain hyvää tarjolla ja kyläilyyn kuuluu olennaisena osana syöminen ja makeat jälkiruuat. Arkenakin pitkän työpäivän jälkeen maistuu mieluummin rasvainen ja täyttävä ruoka kuin salaatti. Sitten kun vielä työ itsessään on tosi staattista eikä illalla myöhään jaksa lenkille niin noidankehä on valmis.