seuraava »

[nikki]

minä aattelen tämän haavoittuneisuuden jotenkin sillain että
siinä on mukana sekä "tekijä" että "uhri",
nuo  ja  olisivat enemmänkin tekijöitä kuin suoraan haavoittuneisuuden osoittimia kartalla,
senkin takia ettei kumpikaan niistä ole henkilökohtainen planeetta,
toinen kosminen ja toinen sosiaalinen,
esim. minulla  2 huone,
sellaisenaan se ei haavoita,voi tuoda konkreettista köyhyyttä,mitä on tuonutkin,mutta se miten köyhyyteen reagoin ja missä reagoin,
se on haavoittumispisteeni,elikkä yhteisten varojen huoneessa 8,
siellä  oppositioasemissa,huoli ruuan riittävyydestä ja nimenomaan äitiyden saralla,minusta viis kunhan lapselle leipää,
tai tuo saturnus vanhana isänä,velvollisuus ja vastuu aspektina
taas,huolehdin isäni ruuasta ja rahataloudesta,
haavoittumisherkkänä kohtana oma tunne-elämäni,
miten sen sovitan vastuunottoon,
tai  ,
ei kerro mitään haavoittumisesta,
mutta kun tutkailee sen aspekteja ja nimenomaan henk.kohtaisiin planeetoihin,avoin  :skorpioni:rx,
kyllä,sopeutuminen rakkauselämän jatkuviin muutoksiin,
ainaiseen luopumisen teemaan,jossa haavoittavana tekijänä on nimenomaan
jumalattaren perääntyminen,mikä kuvastaisi liiallista kiinnittymistä,
menneessä elämistä,
muutenkin olen sitä mieltä,että henk.koht.perääntyvät planeetat ovat herkempiä haavoittumaan kuin energiaansa normaalisti eteenpäin vievät
planeetat,esim. :kauris:rx on tuntuviksi konkreettisestikin paljon haavoja keräävä,elämä joskus lyijyn raskasta,
siihen jos on vielä kimpassa  :chiron:rx niin eipä käy kateeksi,
ja
esim. tuo  sukupolvi,
kollektiivinen haavoittuminen vapaan seksin myötä,
ihmiskunta tuli tietoiseksi aidsista,
yksilötasolla se ilmeisesti kohdistuu joko  tai  :een,
ja
sitten tuo stellium,
vapaana vahva tiivistymä,
mutta heti erittäin haavoittuva kun sille tulee isomman pallukan transiitti,
pienellä aikavälillä joudut paloittelemaan osiin vahvuutesi,
käymällä läpi jokaisen planeetan kohdalla muutoksen,
hyvä jos ehjänä selviät,
ja se miten näistä selviydyt,
voisi löytyä omasta sisäpiiristä,
kuinka käsittelet tätä elämää,reagoit siihen, ,
älyllä,minuudella,rakkaudella,arvoilla,millä?
missä eniten järistys tuntuu?
ja
esim. ,
on ihan eri lailla haavoittuva kuin esim  ,
  koko kartan hallitsijana on silloin henkilökohtaisiin planeetoihin lukeutuva  ,
tai ravulla kuu,tai leijonalla  ,
vaa alla  ,kaksosillakin merkurius,
haava on henkilökohtainen,syvempi,minuutta ravisteleva,
kuin esim jupiterimmeisellä,joka pistää laastarin kissanraapaisuihin,kuittaa asian sillä ja jatkaa matkaa

[pluto]

Poistin pari viestiäni välistä.

Kantani havoittuvuuteen oli siis  ja plutonisuus.

Ja SA, ehkä ei kuitenkaan kannata lyödä noita leimoja ihan noin herkästi ihmisiin, joita ei ole koskaan tavannut.

[kultainen sulka]

Hmmm...

Omassa elämässä perääntyvä  4.huoneessa (lapsuuden haavat)

  4.huoneessa
  11.huoneessa
  9.huoneessa
  11.huone


    ,  ja

Tuota plutomaisuutta jäin nyt miettimään 

Vaikka "haavoitettu" olenkin, huolehdin kuitenkin perheestä, lapsista ja ystävistä vähän liikaakin jopa itseni uhraten välillä ja sitten uupuneena parantelen haavojani, jotka johtuvat pitkästä loppuneesta suhteestani.

[Riitta]

Haavojen parantelujen jalkeen yleensa alkaa kysymykset, miksi mina olen mita olen ja haluanko tehda muutoksia elamani parantamiseksi, eiko Pluto uudista meiden ymmartamysta saadaksemme sisaisen lapsen ulos itsestamme(tietysti myos Uranus) ja jos haluamme muutoksen-sehan tapahtuu.
Vai?

[nikki]

ehdottomasti perun sanani ja olen samaa mieltä Ebenian kanssa tutkailtuani ero-vuoden ap-karttaa,
mikäs muu kuin chiron siellä kävi transiittina läpi koko 
stelliumini,tarkka yhtymä venukseeni eropaperit kirjoitettuani,
ja tähän tapahtumaan käy erittäin hyvin tuo mitä kirjoitin että
chiron on portti kaikkein vähiten ratkaistuihin ja syvimmällä piileviin pelkoihin,
minulla se oli hylätyksi tulemisen pelko,joka oli syntynytkin jo
2-vuotiaana,eli kaukaa ja syvältä piti tunteet kaivaa,
samaan aikaan oli  5 huoneesta radix 
2 huoneessa,joka on siis oppositiossa tuohon kuuhun kasissa,
mutta kun tuon haavan pystyi läpikäymään ja työstämään pitkän ajan kanssa,osa hyvinkin tiedostamatonta vollotusta,
niin tiedän ettei se asia minua enää pysty haavoittamaan,
ja ehkä sillä saralla pystyn chironin teemaan liittyen olemaan tukena
jollekulle toiselle samaa asiaa läpikäyvälle,
ja
asiasta viidenteen,
minusta on surullista,että ihmiset poistavat arvokkaita viestejä
elävästä elämästä,
ne kun valottaisivat tätäkin asiaa astrologisesti kaikkein parhaiten,
mutta ehkä tässäkin olemme erittäin haavoittuvaisia,
varsinkin jos olemme siellä keskellä myrskynsilmää...

[Q]

Mielestäni herkkyys on nimittäin ennen kaikkea kykyä eläytyä voimakkaasti; kokea, nähdä, kuulla, tuntea. Elää ja olla joka solullaan ja aistillaan mukana niin hyvissä kuin huonoissakin hetkissä ja kokemuksissa. Ja tähän mielteeseeni nojautuen voisin jopa heittää ilmoille niinkin ´vallankumouksellisen' väittämän etteivät kaikkein herkimpiä merkkejä ehkä olekaan vesi- ja maamerkit, kuten usein tunnutaan ajateltavan, vaan ilma- ja tulimerkit.

Minusta tämä ei kuulosta lainkaan mahdottomalta ajatukselta. Tuo joka solullaan eläytyminen olisi minun mielestäni kaikkein eniten ilma-asia (ilma = kuuma ja kostea sangviininen elementti, jota planeettakunnassa vastaa Jupiter ja tietyissä tilanteissa Venus). Ilma ei mun nähdäkseni ole pätkääkään mikään etäinen tai teoreettinen älykkö. Sehän on perinteisesti kaikkein sosiaalisin / sosiaalisesti lahjakkain elementti, jolla on aivan erityinen kyky tulla ihmisten kanssa toimeen, saada kontakti ihmisiin! Herkintä laatua en kyllä osaa määritellä.

En myöskään itse näe Kaurista erityisen herkkänä. Kävin tänään katsomassa elokuvan The Queen, joka kertoo prinsessa Dianan kuolemasta ja miten se vaikutti Englannin hovissa. Sekä Elisabeth II että miehensä Philip ovat molemmat nousu-Kauriita ja elokuvassa korostui tosi voimakkaasti heidän "velvollisuus ja perinnäistavat ennen kaikkea" -asenteensa. Tietysti voi lähteä miettimään, että kovan kuoren alla asuu herkkä sydän, mutta eikös se ole niin melkein aina? Tony Blair sen sijaan löysi tien ihmisten sydämiin - hänen kartallaan ilmaelementti on todella määräävässä roolissa: nousu Ilmassa, Kuu ilmassa...

Hmm, mielenkiintoista että nostit esiin temperamenttiteorian! En ollut sitä tuolta kantilta ajatellakaan, mutta todellakin; ilman elementtihän liitetään nimenomaan sangviinisuuteen, jonka itse kyllä kaikkein herkimmäksi temperamenttityypiksi koenkin .

Entäs miten ne muut elementit menivätkään...tuli oli koleerista, mutta oliko maa melankoolista ja vesi flegmaattista? Kai se taisi noin mennä? Tämän mukaan Kauris maan merkkinä edustaisi temperamenttityypeistä melankoolikkoa, mutta laadultaan johtavana tietyssä mielessä myös koleerikkoa, eikös? Ja vaikka melankolikoissa toki tiettyä herkkyyttä onkin, niin yhdistelmänä melankoolis-koleerinen ei kuitenkaan mielestäni ihan parhaimmalla tavalla omaa (häilyväistä ja vielä täysin muotoutumatonta) herkkyyden määritelmääni täytä.

Olen muuten usein miettinyt sitäkin, että saako joidenkin Kauriiden luonteessa ja sielussa asuva eräänlainen synkkämielisyys ja masennusalttius ihmiset näkemään tämän merkin jotenkin erityisen (vaikkakin salatun) herkkänä? Kuitenkin masennus ja alakuloisuus ovat mielestäni ennen kaikkea asioita, jotka ovat yhteydessä jonkinlaiseen pessimistisyyteen ja tunne-elämän jähmeyteen, jotka taasen näen asioina, joita en ensimmäiseksi lähtisi herkkyyteen yhdistämään. Olen nimittäin itse kärsinyt useammatkin keskivaikeat/vaikeat masennukset elämäni aikana ja täytyy sanoa, ettei tunne-elämä silloin ainakaan kaiken herkimmillään ole. Lähinnä kaikki on aika samantekevää, eikä mikään oikein jaksa enää herättää sen suurempia tunne-elämyksiä ja reaktioita.

Koen että herkkyys ylipäätään nähdään vähän turhan synkeässä valossa, eikä sitä ja sen monimuotoisuutta osata ainakaan meidän yhteiskunnassamme tarpeeksi arvostaa. Herkät ihmiset halutaan turhan usein mieltää hauraiksi ja haavoittuvaisiksi, tai hauraat ja haavoittuvaiset ihmiset herkiksi. Näillä asioilla epäilemättä on yhteys, mutta haluaisin hiukan kyseenalaistaa sen itsestäänselvyyttä ja väistämättömyyttä. Toivoisin, että ihmiset oppisivat ajattelemaan, että herkkyyteen liittyy suurenmoinen kyky kokea ja elää, paitsi surun ja ahdistuksen tunteita, myös ilon ja onnen tunteita. Herkkyys ei välttämättä mielestäni aiheuta tunne-elämän raskautta (vaikka joskus ja aika ajoin sitäkin), vaan voi olla myös keventävä ja ilmavuutta tuova elementti. Kun yhdistämme sanan herkkyys ihmisluonnon ulkopuolella eläviin asioihin ja ilmiöihin, sillä harvoin silloinkaan kuvataan mitään raskasta ja synkkää. Ajatelkaapa vaikka perhosen siipien, sinivuokon tai upean akvarellimaalauksen herkkyyttä!

Vielä palaan tuohon Kauriin merkkiin ja sen väitettyyn herkkyyteen. Olen tässä ehkä maalaillut ilmoille vähän turhan negatiivissävytteistä kuvaa kyseisestä tähtimerkistä pyrkiessäni määrittelemään, miksi en ko. merkkiä erityisen herkäksi koe. Siksi haluaisin nostaa esille myös erään, monissa tuntemissani Aurinko-Kauriissa ihailemani (joskin myös hiukan pelkäämäni), positiivisen ja yleisesti ottaen myönteisenä pidetyn ominaisuuden, joka ei myöskään tuohon omaan herkkyys-käsitteeseeni oikein istu. Tehokkuus. Kauriilla on ilmiömäinen kyky suoriutua tehokkaasti ja voitokkaasti kaikista niistä tehtävistä ja toimista, joihin he todella päättävät ryhtyä. He osaavat sitoutua niihin ja suhtautua niihin kunnianhimoisesti, päämäärätietoisesti. Kyky, joka monelta herkkänä pitämältäni ihmiseltä valitettavasti puuttuu; kun on mieli ja sydän jatkuvasti täynnä, ajatukset ja tunteet väristen kuin ne perhosen siivet, on hyvin hankala todella keskittyä mihinkään.

Ja tästä kaikesta juontuikin mieleeni, miten räikeästi tuo, mielestäni kovin yksipuolinen, yleinen herkkyys-käsite tulee esille lasten ja aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa. Useinhan puhumme kilteistä ja hiljaisista, syrjäänvetäytyvistä lapsista (usein vieläpä tytöistä ja kenties siroista ja ulkoisesti heiveröisistä sellaisista), miten herkkiä he ovat. Samaan hengenvetoon saatamme mainita raisuksi ja villiksi lapsen, joka on äänekäs ja levoton ja joutuu helposti konflikteihin muiden lasten ja aikuisten kanssa (hän on usein poika ja kenties ulkoisestikin jämerän ja rivakan oloinen). Ja näin sanoessamme päätämme ehkä kohdata nämä molemmat ääripää esimerkit, joilla kenties onkin enemmän yhteistä kuin tajuamme, hyvin eri tavoin, kulloiseenkin tapaukseen mielestämme parhaiten sopivin keinoin. Koitamme olla helliä ja ymmärtäväisiä herkäksi pitämäämme lasta kohtaan ja lujia ja peräänantamattomia villikkoa kohtaan. Joskus se voi tepsiäkin, mutta joskus ei. Silloin voisi miettiä, että jos se hijainen ja ujo tulisikin kuorestaan reippaassa ja topakassa seurassa? Ja jos se villi ja raju rauhoittuisikin hellässä ja kiireettömässä halauksessa? Sillä ehkä herkkyys ei asukaan vain pienissä, hiljaisissa tytöissä, vaan myös hurjissa ja rämäpäisissä pojissa ja pohjimmiltaan sama asia, sama luonteenpiirre ja ominaisuus, vain purkautuu ja ilmenee heissä eri tavoin, persoonansa ja temperamenttinsa muiden piirteiden puitteissa...

[Esmiralda]

Oikein pahalta tuntuu haava/haavoittuminen silloin, kun se osuu 'paiseeseen'.

Tarkoitan sillä sitä, että sellaisia paiseita muodostuu itse kullekin huomaamatta, piilossa.
Tarkoitan paiseilla niitä juttuja, jotka ovat syntyneet omista peloista, itsesyytöksistä ja paheista.

Ja kun haava syntyy tällaiseen paiseeseen, se käy mahdottoman kipeään, mutta on usein hyvin tarpeellinen.

Paise puhkeaa ja paraneminen voi alkaa.

Mutta siihen tarvitaan oman todellisuuden tajuamisen heräämistä.

Kysynkin, voiko haavoittumista tapahtua, jos ei jo itse alunperin pelkää jotakin tai ole itselle kasannut siihen aihetta?

[Kuuhilda]

Hyvän ketjun nostitkin
sinikiviuhko