Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: onko kellään selitystä tai selvänäköä  (Luettu 7458 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Bona Fide
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 179



Profiili
« : 30.05.2006 03:15:00 »

Miksi kukaan on kiinnostunut täysin tuntemattomasta henkilöstä, joka on kuollut kaksikymmentä vuotta sitten satojen kilometrien päässä? Tyyppi on kaikin puolin ihan järjissään, tuottelias yhteiskunnan jäsen, mutta tilailee kuolintodistuksia tai muuta vastavaa, tähän yhteen tiettyyn henkilöön liittyen, vaikkei ylimääräistä aikaakaan mihinkään turhaan olisi? Mistä tämä voisi johtua?
tallennettu
Aniara
Vieras
« Vastaus #1 : 30.05.2006 10:10:37 »

Olisiko heillä keskenään joku karmallinen yhteys?

Tai onko tuo kuollut henkilö ¨jäänyt¨ maan pinnalle ja työskentelee tavallaan elävän tyypin välityksellä omaa kuolemaansa selvittäen (ei ehkä tiedä, missä välitilassa on ja minne pitäisi mennä?

Jos näin on, pyydetään Korkeimman apua tuolle sielulle, että hän pääsee eteen päin. smitten
tallennettu
Solina2
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 100


Profiili
« Vastaus #2 : 30.05.2006 10:23:10 »

Oletko kysynyt tältä henkilöltä suoraan hänen motiiveistaan?  Wink

-Solina
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #3 : 30.05.2006 13:50:43 »

Kyseessä voisi hyvinkin olla karmallinen yhteys tai sitten tämä henkilö kuuluu samaan sieluperheeseen eli Entiteettiin. Jokainen sielu on minun näkemykseni mukaan osa Sieluperhettä, jossa on 800-120 sielua. Eräänlainen työryhmä siis. Entiteetin sisällä on vielä pienempiä työskentelyryhmiä, joihin kuuluu 4-8 sielua. Entiteetit muodostavat yhden ison kokonaisuuden, mistään sen ihmeemmästä luokkajaosta ei kuitenkaan ole kyse. On normaalia, että tunnemme vetoa saman entiteetin ja eteenkin saman pienemmn työskentelyryhmän jäseniin. Yleensä Toiselle Tasolle jääneet tai lähteneet sielut pyrkivät auttamaan oman entiteettinsä jäseniä parhaansa mukaan.

Karmallisessa yhteydessä sielut ovat tunteneet toisensa jollain tapaa menneissä elämissä. Toisten sielujen kanssa ollaan enemmän tekemisissä ja toisten kanssa vähemmän tässä elämässä, toisia emme välttämättä tapaa enää ollenkaan. Itse tunnen vetoa Aleksanteri Suureen, jonka olen tuntenut hänen elinaikanaan, sekä Casanovaan (hänestä olen ainakin kuullut juttuja eläessäni tuona aikana, ehkä myös tavannut hänet). Tässä elämässä eläviä ihmisiä, jotka kiehtovat, on esimerkiksi Apocalyptican keulamies Eicca Toppinen. Minulla on niin vahva tunne siitä, että minun täytyy tuntea tuo ihminen jostain! Ehkä hän on tuttu jostain menneestä elämästä jonka kanssa ei ole enää mitään selvitettävää tässä elämässä (emmekä siksi tunne toisiamme), ehkä hän kuuluu samaan entiteettiin kanssani tai ehkäpä hän vain muistuttaa minua jostakusta ihmisestä, jonka olen joskus eläissäni tuntenut.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2006 07:59:57 kirjoittanut AthaMaarit » tallennettu
Solina2
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 100


Profiili
« Vastaus #4 : 30.05.2006 13:58:42 »

Kyseessä voisi hyvinkin olla karmallinen yhteys tai sitten tämä henkilö kuuluu samaan sieluperheeseen eli Entiteettiin. Jokainen sielu on minun näkemykseni mukaan osa Sieluperhettä, jossa on 800-120 sielua. Eräänlainen työryhmä siis. Eniteetin sisällä on vielä pienempiä työskentelyryhmiä, joihin kuuluu 4-8 sielua. Eniteteetit muodostavat yhden ison kokonaisuuden, mistään sen ihmeemmästä luokkajaosta ei kuitenkaan ole kyse. On normaalia, että tunnemme vetoa saman entiteetin ja eteenkin saman pienemmn työskentelyryhmän jäseniin. Yleensä Toiselle Tasolle jääneet tai lähteneet sielut pyrkivät auttamaan oman entiteettinsä jäseniä parhaansa mukaan.


Michaelin käsikirjan (ym muut teokset) opetukset ovat näkemyksesi takana vai itsekö olet tuohon päätynyt? Smiley

-Solina
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #5 : 30.05.2006 14:47:36 »

Kyllä se Michael oli tuossa käsityksessä auttamassa, joskin varmaan jonkinlainen kutina asiasta on aikaisemminkin ollut. Itse en kuitenkaan hyväksy mitään näkemyksiä tai teorioita tällaisista henkisistä seikoista, jos ne eivät tunnu omassa sydämessään hyvälle ajatukselle. Wink Tietenkin täytyy muistaa, että se maailmankatsomus joka sopii minulle, ei sovikaan välttämättä toisille- eikä siinä ole mitään väärää ^____^
tallennettu
Bona Fide
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 179



Profiili
« Vastaus #6 : 30.05.2006 15:07:07 »

Tai onko tuo kuollut henkilö ¨jäänyt¨ maan pinnalle ja työskentelee tavallaan elävän tyypin välityksellä omaa kuolemaansa selvittäen (ei ehkä tiedä, missä välitilassa on ja minne pitäisi mennä?
Saattaisi olla perää tuossa, koska kuollut henkilö teki kirjojen mukaan itsemurhan. Kaverini, joka asiaan on jäänyt kiinni, taas leikkii ajatuksella, että kyseessä oli itsemurhan sijasta murha. Henkilö ei ole julkkis.

 Shocked Shocked
tallennettu
Aniara
Vieras
« Vastaus #7 : 30.05.2006 18:28:23 »

Laitoin sinulle yv.:n Smiley
tallennettu
Inke_1
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 74



Profiili
« Vastaus #8 : 10.06.2006 10:49:22 »

Miksi kukaan on kiinnostunut täysin tuntemattomasta henkilöstä, joka on kuollut kaksikymmentä vuotta sitten satojen kilometrien päässä? Tyyppi on kaikin puolin ihan järjissään, tuottelias yhteiskunnan jäsen, mutta tilailee kuolintodistuksia tai muuta vastavaa, tähän yhteen tiettyyn henkilöön liittyen, vaikkei ylimääräistä aikaakaan mihinkään turhaan olisi? Mistä tämä voisi johtua?


Tämäpä viesti kolahti minuun täysillä. Olen itse juuri samanlaisessa tilanteessa, jossa henkilö on kuollut 50 vuotta sitten. Silloin kuolinsyyksi todettiin onnettomuus, suku epäröi itseaiheutettua kuolemaa. Minun näkemykseni mukaan toinen ihminen on ollut siinä tilanteessa mukana. Tämä asia on askarruttanut minua, vaikka en tätä vainajaa tuntenutkaan. Olen tutustunut hänen veljeensä, joka oli tapausen sattuessa vielä lapsi.

Asia nousi ajankohtaiseksi kun kävin näkijällä, joka sanoo tämän kuolleen ilmestyvän näkijälle ja pyytävän minun apuani tämän tapauksen selvittämiseen. Tämä on mahdotonta, koska se on tutkinnan mukaan määritelty onnettomuudeksi ja tapaus on jo niin vanha että se on jo putsattu poliisienkin arkistosta pois.

En saa tältä ajatukselta oikeastaan rauhaa, vaikka ei se minua ahdistakkaan. Se vain pomppaa tajuntaani eri ilanteissa, niin kuin nyt tässä sinun aloittamassasi aiheessakin. En tiedä keinoja kuinka tätä asiaa veisi eteenpäin ja miksi tämän sielu haluaisi nostaa kuolemansa uudestaan esille. Kovin montaa sukulaistakaan ei enää ole elossa jotka hänet aikoinaan tunsivat. Ainut motiivi sielun pyynnölle voisi olla hän välitilaan jäämisensä.

Toivon rauhaa tälle sielulle ja anteeksiantoa itselleni, sillä en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä, repimättä vanhoja haavoja auki hänen veljeltään ja saattamatta hänen lapsiaan siihen ahdistukseen, jonka sukulaisen väkivaltainen kuolema aina aiheuttaa.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2006 08:01:08 kirjoittanut AthaMaarit » tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: