Niinpä niin, tuo let's have lunch ja niin edelleen. Mut ainakin pistää sekaisin, kun ei voi tietää koska sitä oikeasti tarkoitetaan ja koska ei. Suomen kulttuuri on siinä paljon helmpompi.
Mutta aloitukseen, itse kyllä jossain määrin kaunistelen aina, olisihan se ihan täysi totuus aika raakaa ja turhaakin välillä. Ei sitä kaikkea tarvitse tietää, että hetkellisesti koki jonkin vihan hetken esimerkiksi, jos se on ohimenevää. On turha selostaa kaikki nyanssit asioista. Kuinka suora sitä sitten on.. en tiedä, usein aika tilanteen mukaan. Ja joskus möläyttelen silloin kun ei pitäisi.
Siinä vaiheessa, jos alkaa kokemaan kaiken kanssakäymisen olevan feikkiä, roolitettua, käsikirjoitettua tms., niin ehkä jotakin on tosiaan vialla? Jotakin aitoa ihminen silti myös kaipaa elämässään. Onhan se aitous vaikea asia siinäkin mielessä, että kuka uskaltaa helposti luopua kuoristaan? Onhan meillä jokaisella sellaiset, ja kestää oman aikansa niistä luopuminen.
Ja mikä sitten taas on aitoa, onhan ne roolitkin aitoja omalla tavallaan, kun niitä kerran elää. Ei sieltä sipulia kuorimalla tule esille kuin erilaisia puolia samasta ihmisestä. Se aitous mitä kaipaa, onkin enemmänkin kokemus aitoudesta kuin löydettävä totuus, ehkä jotakin monipuolisempaa ja syvempää kuin vain se yksi näkyvä osa.
