seuraava »

[Tess]

Tässä on nyt ollut juttua jättämisistä ja siitä kuinka pitkään on ollut sinkkuna. Itse kartan ehkä seurustelua jotenkin, koska ensinmäisen pitkähkön (1v.) suhteen jälkeen olin yksin 4 vuotta ennenkuin edes katselin muita... ja löysin seuraavan, jonka kanssa olin n.3 vuotta. Molemmissa tapauksissa olin itse se, joka kyllästyin ja halusin jatkaa elämääni. Tunsin jääneeni hieman loukkuun. Kartallani onkin paljon merkkejä siitä kuinka en voi elää ilman jatkuvia muutoksia, mikä on tietty aika rassaavaa... Asun yleensä yhdessä paikassa korkeintaan vuoden, ja sitten haluan jo jotain aivan muuta. Kouluja on jäänyt kesken lukion jälkeen nyt... neljä... Ulkomailla olen piipahtanut pari kertaa työskentelemässä jne. 

Mutta samalla kartallani on merkkejä siitä kuinka "valloittavan charmikas" olen  .  "sinussa on tavallista suurempaa vetovoimaa muita ihmisiä ja vastakkaista sukupuolta kohtaan." "Sinut koetaan jännittävänä ja erittäin puoleesi vetävänä ihmisenä vastakkaisen sukupuolen leirissä" "Olet hankkinut vapauden kannuksesi edellisten elämiesi saatossa ja siksi sinun ei tarvitse kantaa syyllisyyttä, vaikka joudutkin murskaamaan muutamia sydämiä tämän elämäsi aikana"

Mun mielestä nää jutskulat nyt ei sovi yhtään yhteen. Enkä tiedä mitä mun kuuluisi tehdä. Exäni nyt seitsemän vuoden takaa rakastaa mua yhä ja odottaa mua takaisin, on siis näiden vuosien aikana odottanutkin. Asiaa ei auta yhtään se että itse haikailen häntä takaisin  :. Ja nyt tältä toiselta kuulen täysin samoja sanoja ja lauseita! Puhutaan jo pelkästä tauosta, auts. Silti oon nyt taas tavannut exää... Itseni tuntien, mun kai nyt pitäisi tässä olla se vahvempi osapuoli ja vaan lopettaa yhteydenpito molempiin, koska myöhemmin kuitenkin sattuu. Mutta samalla mulla on itselläni fiilareita, jotka vaikeuttaa. Oon niin pehmo kuitenkin ja tykkään niistä kavereista niin paljon... samalla tiedän miten kaikki kuitenkin päättyy ja sit sattuu...Ei auta että he pitävät yhteyttä ja vuodattavat tunteitaan... Pahinta on etten oo itsekään päässyt ekasta exästä yli ja haluaisin kovasti yrittää vielä...

Mut mun ei varmaan kuuluisi seurustella enää lainkaan . En halua olla se juonitteleva sydäntenmurskaaja.

Onko muilla kokemuksia tämmöisestä? Mitä pitäisi tehdä? 

[^^Queen Nefertiti^^]

Voi, voi. Auttaako muuta kuin elää ja kokeilla meni syteen tai saveen? Me ihmisethän selviämme kaikesta.

[poNpula]

On todellakin kokemusta.

Kaksi eksääni, toinen pitää minua parhaana kaverinaan ja toinen sitten oli suhteessa, mutta rakasti minua.

Kävi tänään niin, että molemmat ottivat yhteyttä. Tässä tapauksessa eivät kasaudu kotiovelle vaan puhelimen välityksellä elämääni.

Kyllä sitä välillä miettii niitä hyviä ja huonoja aikoja ihan varmasti. Välillä joskus jopa tunteetkin saattaa herätä. Itse olen kuitekin sitä mieltä, että eksät on menneisyyttä kumppanina. Voin pitää heidät ystävinä, mutta siihen se sitten jää.

Tiedän välien pitäminen sen ystävyyden tasolla on vaikeaa, mutta jos sen asian antaa palata entiseen, siinä vain satuttaa itsensä.

[^^Queen Nefertiti^^]

ponpula sun heittolause tuossa alhaalla on juuri sitä mitä minä ajattelen!

[aQuarius~]

Itsekin ihmettelen miksi exät aina haluavat takaisin. Voin ihan kokemuksesta sanoa ettei niitä kuitenkaan takaisin kannata ottaa. Joskus sitäpaitsi on pakko murskata sydämmiä, tapahtuisihan se jokatapauksessa, sanoi mitä vaan suhteen päättymisestä.
Ei aina voi miellyttää toisia..

[MetalLady]

Mun ihan avioexä yritti ja yritti vielä takaisin sillon joskus kun erottiin. Tai oikeestaan siinä kävi niin, että heitin sen pellolle ja otin vielä kerran takaisin. No puolivuotta se oli yhtä helvettiä, kunnes uudestaan potkin sen pellolle. Sitten hän löysi uuden naisen, mutta silti kännipäissään tuli oveni taakse. Siitä oli varmaan reilu 5v menny, kun taas exä mua kaipaili. Nyt onneksi hän ei enään kiusaa mua, toivotaan.

Minulla on yleensä sellanen tapa, että jos minä jätän, niin takasin ei ole toisella tuloa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Exät kiertää oveni kaukaa ja syystä. Sisällä olis niitä varten omat dynamiittipötkylät. 

Taidan ihan aidosti vihata viimeistä jotenkin henkisellä tasolla, vaikka luulin kaksoisliekiksi. Ihmettelen tätä tunnetta, en siedä sitä henkilöä. Sen jälkeen kun lopetin rakentavat ajatukset hänestä, en siedä. Ja toinen, no, sitä ei viitsi mainitakaan. 

Niin, kummallista vaikka on niin kauan aikaa kulunut. Se oli sen päiväinen sanojen syöminen ja kumppanuuden petos. Pysykööt poissa silmistäni vaan.

[Vertsu]

Minulla on yleensä sellanen tapa, että jos minä jätän, niin takasin ei ole toisella tuloa.

Näin myös minulla. Ja ihan vaan sen takia, että olen erehtynyt exän ottamaan(kolme eri tyyppiä ja tapausta) kolme kertaa takaisin ja siitä ei ole tullut yhtikäs mitään..

[valonkantaja]

Hehheh...

Eipä ole minun ovillani paljon exiä näkynyt, taitavat kiertää kaukaa!

Paitsi tuo yksi, joka on puhtaasti ystävä.