Asterix,
Ihan hyviä kommentteja ainoa mistä olen hieman eri mieltä on se että kaikista asioista en minä ainakaan pysty näkemään humoristista puolta.
Kerrotko minulle esim. mitä humoristista voi nähdä vaikkapa syöpää sairastavasta tuttavasta tai kaverista joka on vammautunut itse aiheuttamassaan autokolarissa.
Vaikka olisi kuinka hyvät ystävät niin en edes kaverin pyynnöstä lähtisi mukaan sarkastiseen huumoriin joka liittyisi näihin asioihin. Eli ei tässä nyt ole kysymys hiusten pituuksista.
Jotenki ymmärsin eritavalla tuon Asterixin lausunnon, käsitin sen niin ettei hänen mielestään ehkä kannata joka tilanteesta laukoa vitsejä aiheesta, vaikka omassa mielessä voisi asiassa nähdä huvittaviakin piirteitä.
Nuo syöpää sairastavat ja vammautuneet, olisi kiva kuulla sairaanhoitohenkilökuntaa esimerkiksi, epäilen luissani ja ytimissäni, että siellä kuitenkin myös huumorinkukka kukkii, jopa potilaiden kanssa, ehkä hieman sarkastisestikin joskus. Omalla kohdallani nimittäin ajattelisin niin, etten haluaisi koko ajan märehtiä omaa kurjuuttani ja se, että minuun suhtauduttaisiin niinkuin ennekin, piristäisi päivää. En haluaisi, että minua kohdellaan silkkihansikkain sen vuoksi, että minulla on syöpä tai olen halvaantunut. Voisin hyvin kuvitella, että itse ensimmäisenä olisin heittämäsää herjaa kruisailuistani pyörätuolilla tai ihan mitä muuta tahansa. Ihan juuri sen takia, että
aina huumori on ollut meikäläisen kantava voima. En toki oleta, että kaikki ajattelevat niin ja suon kernaasti vapauden ajatella ja kokea niinkuin haluaa. Toki joskus miullakin on hetkiä, että myrskypilvi on noussut eikä hjuumori lennä eikä iske, mutta se on aika harvinaista ja sanonkin sen silloin ystävilleni.
Näin minäkin sen ymmärrän.
Huumori voi vakavissakin tilanteissa piristää! Esimerkiksi syöpää sairastavaa voi hyvin lohduttaa vaikka hiusten lähtemisestä, että kun hiuksistahan saattaa tulla tosi erilaiset kuin mitä ne olivat aikaisemmin, niin lohduttaa vaikka sanomalla, että "ehkä sieltä kasvaa sitten sellaiset kunnon prinsessahiukset takaisin ja tuhat kertaa hienommat kuin edelliset, mietipä sitä!" tai jotain.
Siis näin esimerkkinä. Ja tuokin olisi vain hyvällä sanottu ja kyllä sen kuulee äänensävystä.
Itse näen huumoria monessa paikassa ja sarkasmi ei minusta aina todellakaan ole toisen pilkkaamista, vaan paremminkin niin, että esim. me kaveriedemme kesken pilkkaamme sarkastisesti toisiamme jatkuvasti, näin luomme yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kilpaa kilpailemme kuka keksii pahimman jutun itsestään ja surkeasta elämästään jne.
Se on todella piristävää ja hauskaa! Elämä ei saa olla liian vakavaa!