seuraava »

[zanah]

aika kamala fiilis... painan kahdeksatta päivää putkeen duunissa joista tänään on kolmas 12,5h päivä... seuraava vp vasta ens viikolla! puuduttaa ja ajatus ei kulje millään juuri silloin kun sen pitäisi kulkea...! niinpä lähestyn teitä osaisiko joku auttaa ajatusten ja päätösten taakkaa, jos vaikka jollekkin heräisi tunteita tätä lukiessa tms.

risteys yksi: menen maanantaina psykiatrille joka on todennut minut maanis-depressiiviseksi ja dissosiaatio häiriöiseksi. Hän haluaisi aloittaa minulla lääkityksen, mutta itse en pidä ajatuksesta. mitä siis tehdä? tiedän että ehkä kannattaisi ( tuli taas maanisen kauden aikana käytettyä lähes kaikki enskuun rahatkin!!! ) mutta jotenkin haluaisin välttää sitä sillä pelkään että persoonallisuuteni vääristyy...etc.

risteys kaksi: erosin mihestäni 10kk sitten, jotenkin aina vaan yhä päädymme samoihin paikkoihin samoihin aikoihin ja jokin vetää meitä voimakkaasti yhteen. Vanhat ongelmat pysyvät samana pienellä lisäyksellä; olen kehittänyt todella suuren sitoutumiskammon ja aina kun olemme tekemisissä ja asiat menevät "liian vakaviksi" katkaisen välini häneen... en tiedä mitä tehdä, päästää irti vai yrittää???

ristyes kolme: pääsin kahden välivuoden jälkeen kouluun opiskelemaan psykologiaa ja kasvatustieteitä. Tiedän että se kiinnostaa minua ja sieltä pääsee opiskelemaan montaa alaa mitkä kiinnostaisi (ihmiset, tutkiva tiede, etc) Toisaalta olen myös taiteellisesti lahjakas. Koen suurta henkistä tarvetta toteuttaa ja tuoda itseäni esille taiteellisin keinoin. Ongelma tässä kohtaa on siis että haluaisin tietää kumpi on minulle se oikea suunta, tutkiva tiede vai esittävä taide? mitä tehdä kuinka edetä...?

laittakaahan ajatuksia tulemaan jos niitä heräilee...

-sometimes talking to a stranger can save the world...-

[Margit]

Hei Zanah   

Lukiessani viestiäsi, tuli mieleeni PYSÄHDYS.
Sinulla todella menee lujaa, mutta ongelmasi on se, ettet pysty tekemään päätöksiä.
Olet tyytymätön asioihin, mutta tuttu ja "turvallinen " vetää sinua puoleensa.

Pysähdy miettimään, mitä oikeasti haluat elämältä, pysähdy ennenkuin sinut pysäytetään.
Olet hyvin levoton, odotat elämääsi jotain, jotain joka näyttäisi tien mitä sinun pitäisi kulkea.

Ota välimatkaa entiseen suhteeseesi, et ole päästänyt irti, mutta sinun pitäisi.

Olet hakenut opiskelemaan ja päässyt, aloita siis opiskelu, taiteen voit aloittaa harrastuksena.

Luot itse pohjaa elämällesi, käännä suuntaa nyt, kohta vauhti on liian kova. 

Margit

[zanah]

kiitos margit
kuulostaa hyvältä neuvolta, mutta ongelmana on se että yksinkertaisesti en osaa pysähtyä. Maailmassani tapahtuu kokoajan paljon asioita eri saroilla ja jään alle jos en pysy liikkeessä. Pysähtyminen tuo vaan valtavaa ahdistusta, yritetty on =/ tosin tämäkin kuuluu sairauteni luonteeseen, joten kaiketi se olisi paras vaan aloittaa ne lääkkeet mukisematta että saisi vihdoin rauhan..? tiedä häntä... 

[Lilli]

Ottaen huomioon tuon diagnoosisi, en suosittelisi sinulle tiedettä. Esiintyvä taide on huomattavasti sopivampi tässä tapauksessa.

Pystähtymistä minäkin suosittelisin. Siinä ei yleensä jää minkään alle, vaan näköalat kirkastuvat. Vauhtisokeuden vallassa tehdyt valinnat yleensä johtavat vain vaikeuksiin. 

[zanah]

niin no eihän musta ainakaan kallonkutistajaa tulisi tällä nupilla 

se mikä siinä kiinnostaa on aika pitkälti sosiologinen antropologia. olisi ihanaa matkustaa maailmalla ja tutustua eri kulttuureihin ja tapoihin.

miten pysähtyä?

[^^Queen Nefertiti^^]

Pitäiskö sinun matkustaa ja antaa palaa pari vuotta?

Taideterapeutiksi? Miten olis, voitko mielestäsi tukea muita vai ei?

Ja mies, noh, jos ei huvita sitoutua älä sitoudu. Olen vihdoin lakannut olemasta tekemisissä sitoutumiskammoisen kanssa, sellainen onkin väärä henkilö syvällisiin juttuihin (meillä meni siis todella liian syvälliseksi asiat, koska tiedän myös hänen psyykkisestä herkkyydestään ja se oli itselleen liikaa).

[Aniel]

Hyvä ystäväni on teatterialalla ja hänet on todettu maanis-depressiiviseksi. No, kaikillahan se on jonkin asteinen. Hän söi lääkkeitä, mutta lopetti ne, koska eivät sopineet hänelle. Sitten hän meni vertaistukiryhmään, missä opeteltiin tunnistamaan alkavan manian oireet. Hän pärjää nyt ihan hyvin, mitä nyt tapansa mukaan ottaa liikaa töitä ja yrittää selvitä kaikesta kunnialla. Depressiot tulee ja menee, mutta yllättävän hienosti hän on kyennyt hallitsemaan itseään.

Monet huipputaiteilijathan on maanis-depressiivisiä. Sitä kait pitää vaan sietää. Jotkut taiteilevat depressiolääkkeiden kanssa ja lopettavat ne siinä vaiheessa kun tulee tasapaino. Varmasti psykiatria kannattaa kuunnella, vaikka kokemukseni mukaan lääkkeitä kyllä jaellaan yliherkästi...

[zanah]

Pitäiskö sinun matkustaa ja antaa palaa pari vuotta?

Taideterapeutiksi? Miten olis, voitko mielestäsi tukea muita vai ei?

matkustaa ja antaa palaa, oi kyllä! se olisikin hienoa! olin päättänyt lähteä afrikkaan vapaaehtoiseksi katulasten pariin kahdeksi vuodeksi MIKÄLI en olisi päässyt kouluun... pääsin, mikä on hienoa, mutta kuitenkin harmittaa. Tosin olen vielä nuori ja ehdin elämässäni toteuttaa vielä paljon!!! =)

tuo taideterapia, olen sitä itseasiassa pohdiskellut, tarkemmin sanottuna tanssiterapia. Tarkotuksena olis nyt syksyllä käydä oulussa suorittamassa yks tanssiterapian intensiivikurssi niin pääsis vähän aiheeseen sisälle... =) se kyllä kuulostaa aika mun jutulta koska siinä periaatteeessa "mun alat" kohtaa (harrastanut tanssia nyt noin kymmenen vuotta...)

Varmasti psykiatria kannattaa kuunnella, vaikka kokemukseni mukaan lääkkeitä kyllä jaellaan yliherkästi...

tuossa olen aivan samaa mieltä! psykiatrit varmasti osaavat asiansa, mutta onko lääkke aina paras vaihtoehto ongelmien parantamiseksi??? päinvastoin! on todella hankalaa vetää se raja "tarvitsenko vai enkö"...

Otin nyt kuitenkin lääkkeet kokeiluun, mitä kokeilemalla menettää??? i guess... pitäkäähän mulle peukkuja! 

[Aniel]

 : PEUKKU!

[zanah]

kiitos