("Perinteinen" vkl:n ajan tappo. Should be taken with a huge grane of salt!
)
Mistä alkaisin? Hmmm... Noh, MMYn jutuista ainakin olemme saanut sellaisen käsityksen
että vedalaisessa fonologiassa äänne
a edustaa mm. brahma(ni)a. Toisaalta
k edustanee
puolestaan sitä mitä länsimaisessa fyssassa kai kutsutaan symmetrian rikkoutumiseksi,
tai sitten ei.
Lienee edelleenkin jonkinlainen mysteeri, miksi ainetta ylipäätään on olemassa, eli miksi
alkuräjähdyksessä ei synny yhtä paljon materiaa ja antimateriaa, jotka välittömästi annihiloivat
toisensa kuten kvanttivaahdosta(?) syntyvät virtuaaliset hiukkas-antihiukkasparit! Mikäli
olemme oikein ymmärtäneet mm. juuri tuossa aineen ja antiaineen erimääräisyydessä ilmenee
em symmetrian rikkoutuminen, mutta tämä voi olla toki ainakin jossain määrin virheellinen
käsitys...
Rgvedan (rigveedan) ekat sanat männöö näinikkäästi: agnim* iile... (agnia ylistän...)
MMYn mukaan sanan agni eka tavu on itse asiassa ak, mutta sisäinen sandhi muuttaa
sen muotoon ag, koska seuraava äänne n on soinnillinen. Siis soinniton velaariklusiili
k muuttuu n:n vaikutuksesta (regressiivinen partiaalinen assimilaatio) vastaavaksi soinnilliseksi eli g:ksi.
Sana agni ilmeisesti perustuu juuriverbiin ak, ja viitannee tulen yleensä vilkkaaseen liikehdintään. On toki
myös olemassa näköjään juuriverbi ag, johon viitataan sanakirjan entryssä ak:
ak cl. 1. P. %{akati} , to move tortuously (like a snake) L. ;
Cf. %{ag} and %{aJc}.
ag cl. 1. P. %{agati} , to move tortuously , wind L.: Caus. %{agayati} L. ; cf. %{aGg}.
(Heettiläisillä [hittite] näköjään muodossa akniš (Wiktionary):
ignis masculine plural of igni
Latin
Etymology
From earlier *egni, *igni, dissimilated from *engni, *ingni, from Proto-Indo-European *h₁n̥gʷnis (“fire”). Cognate with Sanskrit अग्नि (agní), Hittite akniš (an Indo-Iranian borrowing), Old Church Slavonic огнь (ognĭ) and Old Prussian ugnis.
)
[/size]
J. Nasaretilainen taisi tokaista, Ilmestyskirjan mukaan (22:13)
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Jesse tarkoittanee että hän on sekä Luoja (brahmaa, pitkällä loppu-aalla!) että Tuhoaja (Shiva).
Kreikankielinen versio:
13 εγω το αλφα και το ω ο πρωτος και ο εσχατος η αρχη και το τελος
(Yritys translitteroinniksi: ego to alfa kai to o
mega, ho protos kai ho eskhatos, hee arkhee kai to telos)
Kreikkalaisissa aakkosissa α (alfa) on eka kirjain, kun taas ω (o-mega: iso o) on viimeinen.
Vedalaisesta näkökulmastakin tuo järjestys lienee jossain määrin perusteltavissa oleva, sillä
o on toki erittäin tärkeä äänne; onhan se nimittäin a- ja u-äänteiden sulautuma, joka esiintyy
mm. om-tavussa (a + u + m), jonka sanotaan niin ikään edustavan brahma(ni)a!
Nythän on niin, että ainakin advaita-vedaantan näkökulmasta sana agnim esittää sitä kuinka
Brahma(n) (äänne a) maayaa-voimallaan luo (k/g) illuusion moneudesta (ni**), vaikka mikään ei itse asiassa muutukaan?
Joskus muistaisimme nähneemme sellaisen luonnehdinnan että ilmentynyt materiaalinen mualimankaikkevus on Brahma(ni)n (vaiko
Brahmaan?) uni. Tuntuu hieman oudolta että brahma(n) voisi uneksua, koska "Hän" on absoluuttinen abstraktio, jota voidaan
luonnehtia vain negaatioilla (neti neti; lausu: neeti neeti; ?na + iti: ei näin?) eli mitä "Hän" EI ole!
Jos siis
ak edustaa "symmetrian rikkoutumista", ilmeisesti silloin
ka/kaa edustaa päinvastaista prosessia??
Se on kahden kehoa tarkoittavan sanan eka tavu: kaaya (kaaja) ja kalevara (kaleevara).
MMYn mukaan ns. joogalennon aikana on mahdollista saada "konkreettinen kokemus täydellisestä abstraktiosta ", tjsp, mikä
tieteskin on vähintään hieman paradoksaalinen tokaisu! Oli miten oli, lentosuutra sanskritiksi alkaa tavulla
kaa,
mikä vielä sitten toistuu tavun yaa (jaa) jälkeen:
kaayaakaashayoH... (kehon ja aakaashan...)
(Ei tuo foneettinen taso voi tieteskään mikään conditio sine qua non olla koska suutrat muilla kuin "Kuvernööreillä"
eli siddhikurssin käyneillä TM-opettajilla on kunkin wanna-be lentäjän/pomppijan omalla äidinkielellä, kai edelleenkin?)
Maharishi BaadaraayaNan eli Krishna Dvaipaayanan (Tumma/musta saarelainen) laatimaksi väitetty brahmasuutra
esittelee, jälleen paradoksaalisesti brahma(ni)n "ominaisuuksia". Yksi suutra toteaa:
(brahman on [myös]) aakaashas tallin.gaat (tat + lin.gaat)
...eli kaiketi jotain sentapaista kuin (brahman on) aakaasha seuraavasta syystä:
(Svaamii Shivaananda:)
The word Akasa (prkle: aakaasha!
) i.e., ether here is Brahman on account of
characteristic marks (of that i.e. Brahman being mentioned).
https://www.swami-krishnananda.org/bs_0/Brahma_Sutra.pdfMuuten, tuon pdf:n johdannossa on melko havainnollinen(?) esitys siitä, miksi ja millä tavoin
vedaantan eri koulukuntien (advaita, dvaita, jne) käsitykset brahma(ni)sta eroavat toisistaan:
The five great Acharyas: Sri Sankara the ex po nent of Kevala
Advaita or un com pro mis ing mo nism, Sri Ramanuja the ex po nent of
Visishtadvaita or qual i fied mo nism, Sri Nimbarka the expo nent of
Bhedabheda-vada, Sri Madhva the expo nent of strict Dvaitism or
Dvaita-vada and Sri Vallabha the expo nent of Suddhadvaita-vada or
pure mo nism agree that Brah man is the cause of this world and that
knowl edge of Brah man leads to Moksha or the fi nal eman ci pa tion,
which is the goal of life. They also em phat i cally de clared that Brah -
man can be known only through the scrip tures and not through mere
rea son ing. But they differ amongst themselves as to the na ture of this
Brah man, the re la tion of the in di vid ual soul to Brah man, the state of
the soul in the state of fi nal eman ci pa tion, the means of at tain ing It
and Its cau sal ity with ref er ence to this uni verse.
Read more, alkaen (pdf-)sivulta 38!
(tall. kesk. er...)
* agni m. ( %{ag} Un2.) fire , sacrificial fire (of three kinds , Ga1rhapatya , A1havani1ya , and Dakshin2a) ; the number three Su1ryas. ; the god of fire , the fire of the stomach , digestive faculty , gastric fluid ; bile L. ; gold L
** joidenkin neutrisukuisten sanain monikon nominatiivin/akkusatiivin pääte, esim. nagaram (kaupunki) - nagaraani (kaupungit).