:
Minulle tulee mieleen... syntyminen.
Syntyminen ikuisuutensa "syntymättömyyden sijasta"
- eikö se aina merkitsekin murtautumista ja pakottautumista toiseen ulottuvuuteen, toisenlaisiin oloihin ja hoiviin.
Se on veristä totta - veren, elämän ja elämänilon virran ryöppyämistä
sairaalan puhtoisuuteen.
Puhtoisuuteen vetää ulkoisuus,
se, joka tulee ja tarttuu vastasyntyneen raajoihin ja kiepsauttaa...
Siten moinen syntymärituaali taikka parkuseremonia
- eikö se läpiajakin syntyjää pienen kuoleman kautta
fyysisyyteensä samaistumiseen?
Tunneperäinen kuolemanjälki ihmisessä - varhaisin sairaalamuisto.
Kuolemanjälki, jonka takaisinkurominen haaveilee paluusta inhaan olotilaan:
siirtymäriittiin sairaalaoloissa.
Koska siellä odottaa, siellä tuntuu odottavan...
kynnys Valkeuteen - helpotukseen ja tosi heräämiseen.
Sinne mistä tuli.
Unen kautta, pienen nuokahduksen ikiuneen säväyttämänä seisokkina.
Se on tunneliin menoa se!
Sairaala - tuoksuineen, hoitopöytineen, instrumentteineen
- myös siirtelyineen ja kosketteluineen; ihmisen lämmön ihollaan tuntien...
Minusta välitetään, minut otetaan jälleen vastaan - "takaisinkäsittelyyn".
"Paketti plus" - nro 007.
Eikö se - ja kyllä se - viekin ihmistä kuin ihmistä takaisinpaluun putkeen:
... Sairaala-fiilis ...
