On sellainen hämärä mielikuva että Maharishi Mahesh Yogin, mm. Beatlesien, David Lynch'in ja lukuisien muiden julkkisten gurun mukaan valaistuneisuus on ihmisen(kin?) luonnollinen olotila.
Eilen pyörälenkillä mietin mikä voisi olla mukaansa tempaava analogia tuolle. Ei tullut sen tyylikkäämpää mieleen kuin että (normaalin) ikkunan luonnollinen olotila on päästää läpi esim. auringon valoa maksimaalisesti, mutta "entropian" vuoksi ikkuna tuppaa suttaantumaan, jolloin se ei enää ole siinä tilassa missä sen on tarkoitettu olevan.
Aika kornia, mutta minkäs teet kun ei ole tippaakaan runoilijan vikaa...
Toki valaistuneisuudellakin on aste-eroja; maksimaalisena siihen liittyy mm. kaikkien luonnonlakien hallintakyky,
joten kvanttilomittumista (quantum entanglement) ilmeisesti hyödyntäen tyyppi voi liikkua kenties jopa valoa nopeammin, ajatuksen nopeudella? Joogasuutrassa tuota kutsutaan termillä manojavitvam (~manoo-dsavitvam).
Valaistumista voisi siis verrata vaikka uimaan oppimiseen. Siitä että oppii uimaan huomattavan etäisyyden suuremmitta ponnisteluitta on vielä rutkasti matkaa uinnin olympiavoittoon!
Aavemaista äksöniä, jopa universumin vastakkaisilla laidoilla?En ihan pysynyt kärryillä, toivottavasti minnuu fiksummat pyssyy...
