:
Ihmisellä on taipumus pitää kiinni harhoistaan - pitää niitä todellisuuden mittareina.
Se on sitä, että voidaksemme viihtyä joltisenkin epätoden tuntuisessa ilmapiirissä on jostakin löydyttävä - ja aina löytyy - peili, josta voi heijastella esiin jotakin vielä epätodempaa, minkä havaitseminen on vain omiaan motivoimaan "ylätason harhastaan" kiinnipitämistä.
Tähän perustuu suggestiivisten yhteisöjen itseensä kiinnittävyys:
"Kun liityt meihin ja myötäilet näkökantojamme nöyrästi ja hillitysti,
näet ympärilläsi olevankin harhaa, paljon harhaa - ja pelastut siltä."- Joskaan ihminen ei vielä näe omistautuneensa uudelle harha-auktoriteetilleen.
Silti olemalla tietoinen, tulemalla tietoisemmaksi ja pysyttäytymällä tietoisena tarkkailijana itselleen ihminen voi ennen pitkää onnistua särkemään nämä sisäkkäiset peilit ja murtautumaan ulos siitä peilitalokompleksista,
jota eläminen suhteellisuuden valtakunnassa vielä tätä nykyä on.
Siis: olemalla tarkkailija, joka tarkkailee itseään tarkkailemassa eloaan
ihminen kykenee vääjäämättömästi paljastamaan nk.
vaikuttavat ajatuksetja yhdistämään polariteetit.
Joiden takana on se
todellisen täysieli perimmäiseksi kutsuttavissa oleva mutta arvaamaton todellisuus.