seuraava »

[Almah]

Minulle tuli tällainen tarina sähköpostiini ja ajattelinpa jakaa sen teidän kanssanne. 

Jokaisessa meissä asuu ainakin pikkuinen Mikko...jos vain niin haluamme!!!
 

> LUE TÄMÄ JA ANNA SEN TODELLA VAJOTA ITSEESI.
>
> VALITSE SITTEN , MITEN ALOITAT PÄIVÄSI HUOMENNA.!!!!!
>
>
> Mikko on kaveri, jota olisi niin helppo vihata.
> Hän on aina hyvällä tuulella, ja hänellä on aina jotain positiivista
> sanottavaa.
> Jos joku kysyy häneltä, että miten menee, hän vastaa:
> "Jos menisi yhtään paremmin, olisin kaksoset!"
>
> Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono
> päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen myönteinen
> puoli.
>
> Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella uteliaaksi, ja eräänä päivänä
> menin Mikon luo ja kysyin häneltä:
>
> "En tajua! Ethän sinä voi olla positiivinen ihminen koko aikaa.
> Miten teet sen?"
>
> Mikko vastasi:
> "Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi
> mahdollisuutta.
>
> Voit valita olla hyvällä tuulella,
> tai voit valita olla pahalla tuulella.
> Minä valitsen olla hyvällä tuulella.
>
> Ja joka kerran, kun jotain menee huonosti, voin valita olenko uhri, tai voin
> valita ottaakseni oppia siitä.
> Minä valitsen tilanteesta oppimisen.
>
> Ja joka kerran,kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita
> hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen
> puolen.
>
> Minä valitsen elämän positiivisen puolen."
>
> "Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä väitin vastaan.
>
> "Se on," Mikko sanoi. "Elämässä on kyse valinnoista.
> Kun jätät pois kaiken kuonan, jokainen tilanne on valinta.
> Voit valita miten reagoit tilanteisiin. Me valitsemme miten ihmiset
> vaikuttavat meidän tunteisiimme."
>
> "MOTTO on: Sinä itse valitset miten elät elämääsi!"
>
> Mietin mitä Mikko oli sanonut.
> Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen.
> Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä usein, kun valitsin elämän
> puolesta sen sijaan, että olisin vain reagoinut siihen, mitä tapahtuu.
>
> Vuosia myöhemmin kuulin, että Mikko oli joutunut vakavaan onnettomuuteen
> pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta rakenteilla olevasta
> viestitornista.
>
> Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen
> ja viikkojen hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta kotiin terästuet
> selkärangassaan.
>
> Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen.
> Kun kysyin, miten hän voi, hän vastasi:
>
> "Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset.
> Haluatko nähdä arpeni?"
>
> Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin mitä häneen mielessään
> oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa.
>
> "Ensimmäinen asia, joka välähti mieleeni, oli se miten käy pian syntyvälle
> tyttärelleni,"Mikko vastasi.
>
> "Sitten kun makasin maassa, muistin että minulla on kaksi vaihtoehtoa.
> Voisin valita elää, tai voisin valita kuolla.
> Minä valitsin elää."
>
> "Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?" kysyin.
>
> Mikko jatkoi,"...ambulanssimiehet olivat mahtavia.
> He sanoivat minulle yhä uudestaan, että paranen taas pian.
> Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin lääkärien ja sairaanhoitajien ilmeet,
> pelästyin todella. Näin heidän silmistään, että he pitivät minua jo
> kuolleena miehenä. Tiesin, että nyt oli tartuttava toimeen."
>
> "Mitä teit?" kysyin.
> "No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri kysymyksiä,"
> Mikko sanoi. "Hän kysyi olinko allerginen millekään.
> Olen, minä vastasin.
>
> Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan vastaustani.
> Vedin syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle!
>
> Heidän nauraessaan sanoin heille:" Minä valitsen elää.
> Leikatkaa minut niinkuin olisin elävä, en kuollut."
>
> Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän asenteensa
> tähden.
>
> Opin häneltä, että meillä on joka
> päivä mahdollisuus valita elää täydesti.
> Asenne on loppujen lopuksi kaikki!
>
> "Siksi älä huolehdi huomisesta,
> sillä anna huomisen huolehtia itsestään.
> Jokaisella päivällä on omat huolensa."
>
> Ja loppujen lopuksi, tämä päivä on se huominen, josta huolehdit eilen. 
>
> NAUTI TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ,
> SILLÄ SE ON AINOA JOKA SINULLA NYT ON!

[Tirriäinen]

Kiitos hienosta tarinasta

Tässähän sitä olisi opittavaa minullakin

[freesoul]

Tosi hieno tarina, sai miettimään asioita 

[tiinis]

Aivan ihana tarina ja niin totta. Nykypäivänä suurin osa ihmisistä vaan valittaa ja suree aivan pikkuasioita. Miten ihanaa onkaan nousta aamulla ja huomata olevansa terve. Joskus voi väsyttää, mutta positiivisuudella päivästä tulee aivan mieletön. Hymy huuleen ja positiivisia letkautuksia ja voi huomata, että se jopa tarttuu. Ja miten vahva sielu Mikolla onkaan.

[vilmu]

Mieletön tarina, sai minut ihan vähäsen herkistymään.. 
Kunpa itsekin jaksaisin vielä tuollaisten vastoinkäymisten hetkellä ajatella positiivisesti ja kannustaa myös muita positiiviseen ajatteluun!

[Ophiuchus]

Aivan mahtava tarina. Ja mikä parasta tosiaan, ihminen on vaikuttava asioihin omalla asenteellaan. Kiitän tarinastasi. ehkä tämä avasi munkin silmiänikin vähäsen, viime aikoina on ollut hieman vaikeaa.

[Jinx]

Tässä teille elämän opetuksia. Kiitos siitä, että olette ystäviäni


********

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran
eräänluokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi
kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa
perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."

Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan,
sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan
ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat
hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse.
Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan,
kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle
hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos",
hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin,
missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua,
joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en
ollut
ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko
kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.Hän vastasi
myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä
paremmin
opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa
mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle,
että jos hän kantaa noin paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää
itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta
tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja.
Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin
varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin
häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei minun
tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta.
Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan,
ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita
kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se
menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää
kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet
oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia,sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen
kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja,
minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni,
kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä
viikonloppuna. Hän kertoi,
kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut
kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin.
Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain
kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään,
kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän
oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen
hymy. En ollut ennen tajunnut tämän
kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa.
Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai
huonompaan suuntaan.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten
lennetään."

[Oikku67]

Tässä teille elämän opetuksia. Kiitos siitä, että olette ystäviäni

...ja taasennii uamulla on silimät ku tommaatit.. itkupilli ooon..
             

[Jinx]

Tässä teille elämän opetuksia. Kiitos siitä, että olette ystäviäni

...ja taasennii uamulla on silimät ku tommaatit.. itkupilli ooon..
             

Älä itke!
...ainakaan yksin... 

[Oikku67]

Älä itke!
...ainakaan yksin... 

itku puhdistaa..
               ainakin kyynelkanavat pysyy avoinna, ei tuu tukoksia..   

[härkä-69]

Tässä teille elämän opetuksia. Kiitos siitä, että olette ystäviäni


 
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa.
Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai
huonompaan suuntaan.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten
lennetään."[/color]

Kiitos sinulle Ystävä 

[taria]

Ihania tarinoita.. ei siis möksötetä turhista höpöset, etsitään kaikesta se positiivinen.. vaikka miten pienikin.. 

    

[Rakkauden enkeli]

Ihania tarinoita!