Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Hei, minä oon valonkantaja ja oon ylpeä!!!!  (Luettu 11493 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
VE!
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 312


Profiili
« Vastaus #15 : 21.09.2006 20:41:28 »

Ja luulet sitten että he eivät huomanneet..?

Selvä oppimisen paikkahan tuossa sulle on. Joku kynnys on nyt kyllä ylitettävä...
tallennettu
IN
Vieras
« Vastaus #16 : 21.09.2006 21:00:31 »

Mitäpä sitten, voiko olla ettei ystävyys kestä sitä, että olenkin nyt tyytyväinen itseeni? En koe enää tarvetta haukkua itseäni kavereiden kuullen, en jaksa lähteä mukaan siihen "mä oon läski, mä oon tyhmä, miehet on p*****stä"-ruikutukseen...

Hyvä valonkantaja, tsemppiä sulle!  Smiley

Niinhän se on, että jos hokee itselleen kaikkea negatiivista, varmasti muuttuukin sellaiseksi. Uskon siihen, että kaikki mitä ajattelet tai sanot, palaa luoksesi, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja se, ettei "ystävyys" kestä sitä, että tuntee olonsa hyväksi ja tyytyväiseksi, ei ole oikeaa ystävyyttä. Jotkut ihmiset haluavat ns. ystäväpiiriinsä ihmisiä, joilla omien sanojensa mukaan menee huonommin. Hiiteen sellaiset pahanilmanlinnut!

Mulla oli kans opiskeluaikoina kavereita, joille oli NIIN vaikeeta tajuta, jos ei halunnut lähteä ryyppäämään sen takia, että oli seuraavana päivänä jotain arvokkaampaa tekemistä kuin sängyn pohjalla makaaminen. Kyllä toi viinan tuputus on tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ihan käsittämätön juttu. Siskoni on absolutisti, ja on joutunut kuulemaan mitä ihmeellisempiä kommentteja juomattomuudestaan ja kohtaamaan jopa suoranaista aggressiivisuutta. HALOO  uglystupid2
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #17 : 21.09.2006 21:14:01 »

Valonkantaja! Et mielestäni ole laisinkaan ylpeä ns. "egomaisesti". Olet vain löytänyt oman tiesi. Kulje sitä vain rohkeasti, äläkä lannistu toisten "ilkeilyistä". Jätä taaksesi kaikki vanha ja toimimaton luottaen siihen, että jotain uutta tulee aina tilalle. Äläkä ihmeessä "alistu" mihinkään baariin muiden vuoksi, jos et sinne kerran itse todella halua.

Sinä olet valonkantaja ja siitä sietää ollakin "ylpeä". Onnea valitsemallesi tielle! angel smitten
tallennettu
mateve
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 700



Profiili
« Vastaus #18 : 21.09.2006 21:23:42 »

Kun kunnioittaa itseään kunnioittaa myös toisia  smitten
Jotenkin olen huomannut että ne jotka tuntuvat meistä vaikeilta ihmissuhteissa ovat juuri niitä jotka suunnitelman mukaan auttavat kohtaamaan itsemme. Kun he saavat aikaan tilanteen että "nyt riittää", on astuttu askel omaan voimaan ja se julkituomiseen muille  knuppel2
Opimme laajentamaan omia rajojamme mutta samalla myös kunnioittamaan muita ja heidän rajojaan. coolsmiley
Mikään tässä elämässä ei ole ihan sitä miltä se näyttää.
Fyysisen elämän kokemukset sisältää aina myös henkisiä arvoja, joten  neitsyt teemana on sadonkorjaaminen ja nähdä asiat oikeassa suhteessa eli erottelukyky, ehkä tässä opetellaan näkemään perimmäinen tarkoitus ihmisen kannalta.
Sanotaan myös että kun ihminen lähtee henkiselle tielle, kukaan ei saa estää sitä  tickedoff
Persoona tulee puhdistua sielun vuoksi  smitten

Vaaditaan lujaa uskoa omaan sielun suunnitelmaan, sillä niitä testejä tulevat tuomaan juuri ne vaikeat ihmiset, varmistavat oletko tosissasi :Smiley

 Wink  Mateve
tallennettu

mateve
Lilja-82
Vieras
« Vastaus #19 : 21.09.2006 21:35:15 »

Mulla on kolme uskovaista kaveria, jotka on absolutisteja. Ne on hyväksyny kun porukassa on taas kolme jotka juo ja me taas hyväksytään se, että ne ei juo.

Mutta yks näistä kerto, että oli törmänny baarissa vanhaan luokka kaveriin ja tää oli nostanu hirveen haloon että etkö sä juo, etkö sä harrasta seksiä ennen avioliittoo siis ETKÖ SÄ TODELLAKAAN JUO ETKÄ HARRASTA SEKSIÄ! Tätä se hoki koko illan. Ihmettelin miten se viitti kuunnella tollasta, mutta kuitenkin. Olin ihan äimänä kun se kerto. Joltain keskenkasvuselta murkulta jolla on hirvee uho tollasta vois ehkä odottaa, mutta että aikuinen ihminen alkaa pitään tollasta. Todella noloo. Niin no mä oon tuolla toisaalla maininnnu jo suhtautumisestani tähän suomalaiseen alkkiskulttuuriin, joten eipä siitä sen enempää...

Tosta ylpeydestä... luulen että viime aikoina on ollu ilmassa sitä, että ihmiset heräilee eikä anna enää kohdella itteensä miten sattuu. Näin esimerkiks mulla ja mun hyvällä ystävälläni. Meillä on aina ollu sellanen tietty yhteys, mutta viime vuosina se on vähä pätkiny. Pahiten viime syksynä, jolloin yhdessä todettiin, että parempi kun ei olla yhteydessä kun siitä ei ikinä tuu ku sanaharkkaa ja väärinymmärryksiä ja molemmille paha mieli.

Puhuttiin myöhemmin ja selvis, että molemmilla on ollu sama vaihe, että ei enää jaksa tehdä vaan muiden miellyttämiseks asioita ja olla matelemassa muiden jaloissa, vaan pikkusen sitä arvostusta ja itsetuntoo ja oikeutta päättää omista asioistaan. Sama asia, mutta molemmat kävi sitä läpi omalla tavallaan ja sen takia ei oikein kommunikointi pelannu. Kun ei nähny sitä toisen tilannetta.

Meidän ystävyys on nyt siinä pisteessä, että joko se vahvistuu uudelleen tai sitten hiipuu rauhallisesti ja sopuisasti kunnes sammuu.

Edelleen mun mielessäni taistelee se ajatus, että jos en tee niinku muut haluaa niin joudun oleen aina ja ikuisesti yksin, mutta onnesta sitten yleensä ne rakastavammat ajatukset nousee pintaan ja ymmärrän, että se minkä mä itse syvällä sisimmässäni tiedän ittelleni parhaaks on loppujen lopulta kaikille muillekin paras ratkasu. En tiedä teistä muista, mulle on kuitenki aika hurja ajatus, että itse tietäisin omat asiani parhaiten kun on niin tottunu oleen muiden pompoteltavana.  Huh
tallennettu
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #20 : 21.09.2006 23:46:04 »

Hmmm... Minä avauduin tyyliini hieman alistuvaan sävyyn ja ystäväni kyllä tiesivät mistä on kyse. He sanoivat että asia on niin että minä olen ylpistynyt ja vältellyt heidän seuraansa. Sitten kun sanoin että en ole jaksanut enää soitella kun olin ainoa joka soitteli, he sanoivat että kaikilla tässä on kiire ja stressiä, että turhaan kuvittelen että olisin ainoa jolla on vaikeaa. Kummaa, en nimittäin edes sanonut että minulla olisi jotenkin vaikeaa. Sitten katseltiin leffaa ja kaverini vaan tuttuun tapaan aukoivat päätään toisilleen enkä minä lähtenyt siihen mukaan... Jotenkin se ylenmääräinen haistattelua alkoi tuntua pahalta. miksi ystävyys perustuu siihen että vain v*ttuillaan toisille? Sad

Ajattelin antaa asian nyt muhia vähän aikaa, jospa saisin uutta näkökulmaa kun tässä vähän katselee mistä on kyse.

Kiitos teille kaikille kommenteistanne. Tiedän että olisi hyvä kasvun paikka tarjolla. Nyt pitää ehkä miettiä vähän aikaa. En halua loukata ketään sanomalla hätiköidysti jotain, mistä en ole varma....
tallennettu
meruska
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 651


Profiili
« Vastaus #21 : 22.09.2006 13:57:55 »

Hyvä valonkantaja smitten on aikakin päästä sellaisesta ns. ystävyydestä eroon ne ei kun masentaa entistä enemmän aina kuunella toisen ruikutusta jne jne  buck2 Pidä pintas Wink

Ja voithan sie sanoa sille...Olen muuttunut kun silmäni ovat kerrankin auenneet  Grin

Niin. Ota näihin henkilöihin hiukan etäisyyttä mutta älä unohda heitä. Koita tavata heitä hiukan eri tilanteissa kuin tavallisesti. Esim. jos yleensä tapaatte illalla kun valmistaudutte illan viettoon, kisko heidät nyt aamuisin ylös sängystä aamiaiselle tai lenkille, kirjastoon ihan mitä vaan. Ehkä hekin heräävät jossain vaiheessa.

Kehuminen auttaa... Jos itellä menee hyvin, koita löytää myös muista aina jotain positiivista.
tallennettu

Taivasta katsellen ja ihmetellen
meruska
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 651


Profiili
« Vastaus #22 : 22.09.2006 14:08:48 »

Thanx... coolsmiley

Minä taidan tästä lähteä visiitille tuolle ystävälleni ja ns. puhdistaa ilmaa. Eli se on sitten uusi asenne minuun tai sitten ei minua ollenkaan. En tällä kertaa ala itkien kyselemään, mitä olen tehnyt väärin ja miten minun pitäisi muuttua... Sen olen tässä suhteessa tehnyt jo ja huonoksi tavaksi toimia todennut.

Jos  aurinko leijona askendentti skorpioni suuttuu ja loukkaantuu verisesti, minä en enää nöyrry hänen edessään oli sitten miten pelottava tahansa.

Olen itse nousu skorppari... Ja kun suutun niin suutun mutta... älä helvetissä nöyristele sen takia ketää nousu skorpparia! Se vaan raivostuttaa lisää. Anna toisen höyrytä sen mikä höyryää, ihan itsekseen. Hän palaa takaisin asioiden märehtimisen jälkeen, jos haluaa... Leijonan ylpeys voi tosin estää sen mutta mitä sitten.

Ole oma itsesi, älä välitä piikkihäntien sohimisesta tai leijonan ärjymisestä.
« Viimeksi muokattu: 22.09.2006 14:12:34 kirjoittanut meruska » tallennettu

Taivasta katsellen ja ihmetellen
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: