seuraava »

[kooky]

No kyllä olikin.

 Toisilla se ilmentyy vaikka asusteissa ja ulkonäköpointeissa, toiset elää 'pintaa' kyseenalaistamalla ulkoista moraalia tms jne eli ihmissuhteissa.

erittäin hyvä pointti, en ollutkaan osannut ajatella noinpäin.

joo, tosiaan tuo ajatus minkä itse esitin putkahti tänä vuonna pintaan kun todellakin halusin vapautua jo siitä taistelusta joka oli sisälleni rakentunut...syyllisyys siitä omasta pinnallisuudestani suhteessa näihin perinteisissä kriteereissä ei pinnallisiin jotka käyvätkin pinnallisuuttaan läpi tavoittelemalla syvällisyyttä...huoh, tai siis mitä sanoit, an enää sekoita lisää, luulin että tajusin pointin

kiemuraista...


voi kuinka voimakkaasti tunnen tän uranus transiitti yhtymä aurinko tänä vuonna. tosiaankin tämä vuosi on ollut uudistava ja vapauttava, ja tää jatkuu vielä...yhtymä merkuriukselle on vielä tulossa...

tosin vähän sähköistä ja levotonta on jo nyt viestiminen...

[kooky]

Jokainen kai kuitenkin lopulta joutuu hyväksymään, että joutuu olemaan myös 'pinnallinen'(eli ihminen) ja onkin, sillä senhän kautta juuri jotain toteutuu todella...muuttuu... tulee eletyksi, eikä nousemalla sen yläpuolelle.

 Nyt tajusin tämähän on tärkeä asia...sillä pintahan on nimenomaan se rajapinta, jonka läpi vuorovaikutus tapahtuu...

siis, pintaa ei sovi väheksyä.

ehkä on tärkeetä tajuta pinnan merkitys.

oon käynyt eri ääripäitä läpi, liian suuresta pinnan merkityksen korostamisesta liian suureen alaspainamiseen. molemmat puolijalkaisista "filosofisista" syistä, luullen että olemalla välittämättä pinnasta saan syvällisyyttä tai että toisin päin pinnasta tehdään itse syvällisyys, että kaikki on pinnassa.

nyt en ole enää niin mustavalkoinen, vaan tajuan, että kyse on tavallaan ulos ja sisään hengityksestä.

kai tätä kutsutaan kasvamiseksi.

ihan hyvä että tapahtuu sitäkin, erilaiset vaiheeni ovat varmaan olleet aika rasittavia esim ihmisille, joiden kanssa elin näissä vaiheissani

(mutta vaiheissa kai olivat he itsekin omilla tavoillaan...)

[Ippuska]

...........
nyt en ole enää niin mustavalkoinen, vaan tajuan, että kyse on tavallaan ulos ja sisään hengityksestä.
...........

Siteeraan vielä tähän Markku Mannista: "Kun sinä hengität sisään, niin maailma hengittää ulos." Ja sitten päinvatsoin 
 

[metsätonttu]

Just noin me hengitämme, Ippuska!

Kas kun isä tuli niin luokseni, kun noista kaksosista juttelette, hän jos kukaan oli mielestäni syvällinen ihminen. Mutta se näkeminenhän on suhteessa näkijään  .

Hän mm. sanoi minulle maailmankiertolaiselle: -Voi tyttö, kun lennät vain pintaliitoa. Pysähtyisit, niin sinun on mahdollisuus kohota ylös ja katsoa syvyyksiä.

Hän tarkoitti sillä sitä, että on helppoa lentää. Mutta paljon vaikeampaa pysähtyä ja elää se lähiympäristö kaikkinensa niin että siitä löytyisi tasapaino.

[Asterix]

Jos nyt itse mietin tuota kaksosten "pinnallisuutta" miten se ilmenee itsessäni ja parissa hyvässä kaksos -ystävässäni, niin mielestäni se on enemmänkin sellaista kepeää ja humoristista suhtautumista itse elämään. Tyylillä -älä ota sitä vakavasti. Ja tällä tarkoitan lähinnä sellaisia elämän pikku vastoinkäymisiä ja kuohuntaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö todelliset asiat koskettaisi kaksosten sisintä ihan yhtä lailla, niinkuin muidenkin merkkien.

Tässä on muuten hyvä oivallus Yön Siskolta.

Olen huomannut, että tämä piirre ärsyttää joitain
ihmisiä aivan suunnattomasti, kun Kaksonen
ei lähde mukaan murehtimaan, kun elämä on niin
epäreilua ja kamalaa.

[Irish]

Ehkäpä kaksosten pinnallisuus onkin naamioitua syvällisyyttä...

Enpä lähde enää kaksosen toimintaa tänne enempiä erittelemään, hyvin olette kirjoitelleet. Sen vain haluan sanoa, että kaksosella ei ole ikinä pahoja motiiveja... Kiukuttelu ja töksäyttelyt eivät ikinä ole 'kostoa', ne vain tulevat ulos suusta ennen kuin edes tajuaa. Kaksoset eivät suutu oikeasti kauhean helposti, viittaavat kintaalla pikkujutuille. He tekevät itse tahattomasti niin paljon inhimillisiä virheitä, että suovat ne muillekin ja ymmärtävät..

Tosi vaikea kyllä sanoa, toteutanko enemmän aurinko kaksostani vai nousevaa jouskariani... Levottomuuden allekirjoitan, mutta en ikinä ole kokenut itseäni vilpilliseksi, niinkuin kaksosista sanotaan. Jos teen jotain typerää, minä tunnustan sen AINA... Kynnykseni lainailla ilman lupaa on aika matalalla, mutta kerron aina jälkeenpäin. En aina oikein ymmärrä, miten sellaisesta jaksetaan suuttua. Minulle on ihan sama, vaikka kaikki lainaisivat hammasharjaani ja vaatteitani... Voisin sosialisoida vaikka koko maallisen omaisuuteni..  Että siinä mielessä joku voisi pitää minua vilpillisenä, mutta se on minun mielestäni vain näkemysero. En aina muista, että jotkut ovat tosi tarkkoja kaikesta.

[the_planet]

Olen huomannut, että tämä piirre ärsyttää joitain
ihmisiä aivan suunnattomasti, kun Kaksonen
ei lähde mukaan murehtimaan, kun elämä on niin
epäreilua ja kamalaa. [/color]

Eriävä mielipide 
Kyllä se kaksonenkin murehtimaan alkaa, kun elämä on potkinut päähän tarpeeksi kauan, eikä loppua näy 

[Asterix]

Eriävä mielipide 
Kyllä se kaksonenkin murehtimaan alkaa, kun elämä on potkinut päähän tarpeeksi kauan, eikä loppua näy 

Hmmm.. mutta jos vain puhutaan yleisellä tasolla,
eikä mennä ruotimaan erillisiä yksilöitä?

Onhan tuo, jos luet tätä topicia, niin lienee tullut jo
selväksi, että Kaksonen murehtii siinä missä muutkin,
kun iso pipi käy, mutta Kaksoset useinmiten
viittaavat kintaalla pikku potkuille elämässä.

En silti sano, etteikö Kaksosen "pikku potku" voisi
olla tuhoava jollekin toiselle.
Elämä on niin suhteellista.

[the_planet]

Juu, ymmärtäähän se, että pohja se on kaikkien säkissä 
Mutta tuntemani kaksoset ovat aivan järkyttäviä stressaajia, ulkonäöstä varsinkin, mutta yksi on oikeen stressaajien kuningatar: huolia ja murheita aivan kaikesta, niin isoja murheekryynejä ettei maailmaan mahdu. Toisten ongelmat ei ole mitään hänen ongelmien rinnalla... :

Mutta että yksilöitähän kaikki ovat ja vaikuttaahan kaikki muutkin merkkilöiset häneen, ei pelkästään kaksonen.
Mainitsin vain, kun minulla kokemukset kaksosista on tällaisia, vaikkei tämä heistä kiukkusia teekään 

[^^Queen Nefertiti^^]

Joukkari ei havaitsekaan pikku potkuja.. potkii vain itse välillä hirnauskis..


Kysymys ei ole elämän epäreiluuden pohdinnasta, vaan korkeammasta tietoisuudesta ja totuushan on, että henkisellä tiellä elämä on vuoristorataa. Selitys sille ei taas löydy pintatasolta, vaan mm karman laista ja ihmisen ikuisesta inkarnaatioketjusta. Jossain vaiheessa tietoisuus haluaa käsittää Kaiken, siis senkin mitä ei löydy Cosmopolitanista.  On tosin ihan laillista olla nuori sielu, tai kaksonen..

[Brida]

Elin parisuhteessa kaksosmiehen kanssa 7 vuotta ja täytyypi kantaa korteni nyt kekoon. Mun mielestä kaksonen on älyttömän herkkä kritiikille eikä voi myöntää virheitään. Suuttuu kun asiat ei mene niinkuin hän haluaa eikä myöskään kuuntele toisten vuodatusta vaan haluaa tilaa ja ymmärrystä omille vaiheilleen muttei anna ymmärystä ja tukea muille. Hiermu hyvin tultiin toimeen kun puhuttiin työasioista ja oltiin ns. kavereita mutta tunnepuolella ei toimittu. Ei päästänyt lählleen ja näytti vain pinnan. Mullaoli usein sellainen olo että hän oli kirjan kannet ilman sisältöä...