Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Koirien sielusta  (Luettu 7737 kertaa)
0 jäsentä ja 5 vierasta katselee tätä aihetta.
Sanani
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 154



Profiili
« : 27.09.2006 17:39:57 »

Hei!
Tuossa jo aiemmin tiedustelin asiaa foorumin eri osassa, mutta jospa tämä olisi enemmän näkyvillä Smiley

Minua kiinnostaisi kirjallisuus koirien sielunelämästä. Aihe on ollut nyt ajankohtainen koirani kuoleman jälkeen ja olisin innokas tutkimaan aihetta. Olisiko kenelläkään mitään hyviä kirjavinkkejä?

Kiitoksia smitten
tallennettu
Riitta
Astroholisti
*****
Viestejä: 2899



Profiili
« Vastaus #1 : 27.09.2006 17:46:57 »

Tama ei nyt varsinaisesti kuulu asiaan, mutta haluan kertoa koirastani- joka havisi.
Minulla oli Saksan paimenkoira 7 vuotta ja jouduimme lahtemaan pitemmaksi ajaksi Suomeen ja jatimme koiran yhdelle rouvalle hoitoon, iso piha jne.
Suomessa koirani tuli unessa luokseni tervehtimaan ja nuolaisi kattani, samoihin aikoihin koirani varastettiin talta rouvalta, eika kukaan sita ikina loytanyt   :'(Ihankuin tuli viela kerran moikkaamaan-kun ei enaa tavata.
tallennettu
maritu
Vieras
« Vastaus #2 : 28.09.2006 10:22:23 »

En pysty antaman kirjallisuusvinkkejä, mutta koirat menevät n.s. koirien taivaaseen, jossa he voivat toteuttaa omaa koiruuttaan vapaasti. Olen nähnyt, kun suuri joukko kirmailee yhdessä ja nauttii elämästään yhdessä.

Joskus jotkut koirat saavat kumpaisenkin sopimuksesta entisen isännän luokse kummankin kuoleman jälkeen. Juttelen eläinten sielujen kanssa, ja he keskustelevat ihan samalla lailla kuin ihmisetkin. Joskus koiran sielu nousee esiin ihmisen kaltaisena, joten tämä korkeatasoinen koira on jossain elämässä tai useammassakin ollut ihmisenä maan päällä.

Usein koira syntyy samaan perheeseen aina uudelleen ja uudelleen ja aina perättäisissä maanpäällisissä elämissä, joten kun sinunkin koirasi on levännyt jonkin aikaa henkimaailmassa, hän voi tulla takaisin elämääsi jos näin sovitaan sielujen kesken. Jos otat vielä uuden koiran, joku tuttu koirasielu todennäköisesti kuitenkin tulee.

Ystävättäreni kävi kesällä jossain Pohjanmaalla kurssin, jossa opeteltiin keskustelemaan koirien sielun kanssa, mutta enpä ole hänen kanssaan keskustellut pitkään aikaan, joten en tiedä hänen kokemuksistaan. Ihmisten olisi kuitenkin tajuttava, että olemme tasa-arvoisia eläinten kanssa, joten eläimiä ei saa aliarvioida, kuten vielä nykyäänkin jotkut tekevät.
tallennettu
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2400


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #3 : 01.10.2006 19:29:45 »

Meillä oli aikoinaan,ennen lapsia koira joka sairasteli hyvin nuoresta iästään huolimatta todella paljon. Tämän lisäksi se tuli meille puoli vuotiana, ensin käytään kodissa josta sai ikuiset arvet silmään (tämän vuoksi joutui leikkaukseenkin)  Angry Tuo haukku oli minun...
Kun lopulta, vain puolentoista vuoden jälkeen luovutimme, muistan kuinka sillä hetkellä kun ajatuksen tasolla tein sen, koira nousi patjaltaan ja tuli luo, hautasi pään syliini. Minä hajosin  Cry nytkin kourii kun muistelee sitä tunnetta... Koira lopetettiin parin päivän päästä. Muistan kuinka iloinen se oli mennessä lekurille ja kilttisti antoi laittaa nukutusaineen ja kuinka syvän, helpottuneen huokaisun se päästi, kun elämä kaikkosi sen kropasta
Kyynelleet kihoaa ja kurkkua kuristaa... en siitä sen enempää, mutta nyt todella melkein 10v. jälkeen otin koiran pennun. Eri rodusta, mutta kas kummaa hyvin saman näköisen  Wink Tietoisesti tai ei, tämän koiran saapuminen meille oli yhden perheen perumisen takana. He olivat varanneet pennun, mutta eivät huolineet sitä. Emme tienneet tästä kun menimme vain tutustumaan ko. rotuun ja kun tämä kyseinen pentu tuli heti minun luokse, kiipes syliin ja puraisi käteen, oltiin koko porukka sitä mieltä että se oli minulle  smitten
Koirani on samaa sukupuolta, kuin edellinen ja ette usko, niin saman tyylinen ja nyt jopa muistuttaa ulkoisestikin minua... meillä on saman mallinen nenä, runttunen ja pystyssä  2funny
tallennettu
Dimma
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 278



Profiili
« Vastaus #4 : 02.10.2006 10:30:23 »

Mulla on myös ollut koiria monta vuotta. Yhdeksänkymmentäluvun lopussa eräs nuori koirani sairastui vakavasti ja joudutiin nukuttamaan. Seuraava koirani oli selkeä reinkarnaatio, vaikka eri rotuinen sillä oli samoja ilmeitä ja eleitä ja samantyyppinen luonne. Edellisen syntymäpäivä oli  21.10, toisen 21.11.
Uskon täysin siihen että koira (ja miksei muutkin lemmikit) voi syntyä uudelleen samaan perheeseen, varsinkin jos jotain jää "kesken" ja koira menehtyy nuorena.
tallennettu

To know it is to be fearless, and to know it is to be full of love.
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: