Näillä henkisillä elämän sektoreilla, feminiinisyydestä ja maskuliinisyydestä, on paljonkin puhuttu siitä, kuinka se maskuliininen elämäntapa (kunnia, valta, fyysinen voima, toiminta, taistelut, pyrkyryys jne. mitä kaikkia siihen nyt luetaan) ei tehnytkään tätä ihmisten maailmaa onnelliseksi, päinvastoin, niin....
nyt odotetaan näiden feminiinisten puolien voimavarojen pystyvän vähän petraamaan ihmisen olotilaa.
Mutta jos tähän luetaan feminiinisenä nainen ihan itsenään, niin pystyykö hän rakentamaan maailmaa omilla resursseillaan ilman että hän kuitenkin kompastuu maskuliinisten voimavarojen käyttöönottoon. Jota sanotaan jopa pahemmaksi kuin mitä se on miesten käytössä. Kehittyykö maailman naisissa kaksi suuntaa, ne joita ehkä vielä enemmän alistetaan (globaalinen kaupankäynti) ja tehonainen esim. yrittäjyydessä.
Miehet ovat kuitenkin tulleet hienosti vastaan näissä pehmeissä arvoissa, mm. lasten ja kodin hoidossa ja jopa johtamistavoissaan.
Mondo, tuot hienosti esiin tämän organisaatiokyvyn, lueteenko se nyt naisten vai miesten kykyyn, luulen että se pelaa aivan intuitiivisesti meillä naisillä, tai pitäisi. Järjestyksen menettämisen kaaos on myös eräänlainen hallinnan menettäminen. Muistan näin naapurin rouvan sanoneen (piha kuin kaatopaikka)eikä siinä auta silloin muu kuin muuttaminen!
Ja tuollainen kaaos heijastuu heti myös koulumaailmaan lapsen mukana, usko tai älä, valmis ristiriita pikkutarkan opettajan kanssa. Mutta olet oikeassa, enemmän pitäisi koulussa jo, olla ihan oppiaineena tuo arkisen elämäntaitojen opettelu. Tietoa kun syötetään yhä vain enemmän.