seuraava »

[mc82]

Noin yleisesti riidellessä heittäydyn todella pisteliääksi ja koitan parhaalla mahdollisella tavalla loukata toista (  : ) sekä vetäydyn samalla vähän kuoreeni, suojelen itseäni. Olen mököttäjätyyppiä, joka riidan jälkeen aloittaa helposti mykkäkoulun ja toinen osapuoli saa toimia sovittelijana ja koittaa haudata sotakirvestä.. Kun suutun ihan kunnolla, huudan silloin pää punaisena ties mitä loukkauksia ja huonekalutkin saattavat lentää..

Kai tuo kuuleijona tuo sitä tulisuutta ja dramaattisuutta luonteeseen..

[Sun73]

Kumma juttu muuten et mäkään en o Oinaitten kanssa ollu riidoissa koskaan  Mun velikin on oinas ja ollaan mainiosti tultu toimeen keskenään.
Ihme kun en o koskaan seurustellu oinasmiehen kanssa, kuinkahan se olis toiminu 
Joo toi mykkäkoulu on siis tosi vaakamaista  Mä en pysty oleen ees puolta tuntia mykkiksessä vaik kuinka päättäsin 
Mut munkin mielestä Vaaka ja Oinas tulee hyvin toimeen silloin kun molemmat on hyvällä tuulella 

                       Oinas73

[Nauha]

Mä en pysty oleen ees puolta tuntia mykkiksessä vaik kuinka päättäsin 

Sama homma mulla, ei onnistu sitten millään. Joskus onnistun hieman pidemmäksi mykkäkouluani venyttämään, mutta koko ajan tekisi mieli sanoa jotain. Ja varsinkin, jos olen itsekseni päättänyt nyt olla kommunikoimatta kyseisen henkilön kanssa esimerkiksi pienen ärsyyntymisen vuoksi (toinen ei siis välttämättä tiedä tätä, riitaa ei ole ollut), mykkäkoulusuunnitelmani huuhtoutuvat heti, jos tämä toinen sanoo jotain.

Ehkä meidän oinaiden suuttuminen on niin tulista, ettei ole syytä olla pitkävihainen.

[Cheva]

Itse olen kovin rauhallinen, enkä suutu helposti, mutta äksyilen senkin edestä
Olen  se selittänee rauhallisuuden.. sitten tarpeeksi ärsytettynä KABUM ja siinä sitä taas ollaankin.
Tuo äksyily johtunee nousevasta leijonasta, eli ehkä jotain huomionkerjäämistä se on. Lapsena olin vielä rauhallisempi, mutta riidellä oon aina osannut. Kulkee suvussa nääs

Saas nähä miksi muuttuu tässä elämän mittaan.. Murrosikäki jääny jo selvästi taakse, että ehkäpä alan palailla takasin sinne lapsuuteni pitkähermoisuuteen ja pitkävihaisuuteen. Äksyilyt ainakin YRITÄN jättää vähemmälle

[*Kide*]

Ehkä meidän oinaiden suuttuminen on niin tulista, ettei ole syytä olla pitkävihainen.

Ei tällä oinaalla...  Vaik tulta ja tappuraa ollaan kans. Iahan julkisesti en pussahtele useinkaan mutta voipi olla jottei koskaan saa anteeks, ku oikein loukkaannun. Näin on käyny pari kertaa elämäni aikana muutamille henkilöille.
Suuttumisessa on eri "vahvuus"asteita; pikakuohahdus, kunnon kuohahdus, vihastuminen, kunnon vihastus on enemmänkin loukkaantumista tai niitä yhdessä, verisesti edellistä ja täysveriviha.
Kuohahduksiin kuuluu myös tuo fyysinen reaktio; vatsasta alkaa korpee myöhemmin kun oikein pussahtelee ja illalla kun näin käy, voipi yöunet mennä  : Tuohon loukkaantumiseen, verivihaan kuuluu jäätävän kylmä fyysinen olemus, vaikka sisällä kiehuu ja leimuu (tulee silmistä ulos), lihaksissa polttelee adrenaliini, pulssi kohoo ja tuo vaikutus säilyy monia päiviä, eikä tarvitse suurta, jotta roihahtaa uudestaan.

Onkos muilla myös eriasteisia kiukkuja...? On varmasti  olis kiva kuulla...?

[althema82]

Itselläni on niin että suutun nopeasti, mutta lepynkin yhtä nopeaa.Mutta jos oikein kunnolla suutun niin en tiedä mikä siinä on mutta rupean itkemään vaikka olisi kuinka pottuuntunut silti itkua pukkaa

[Lumitassu]

täällä ilmoittautuu yksi äksyilijä lisää  En oikeastaan suutu kunnolla juuri koskaan, vaan äksyilen jatkuvasti  varmaan  minäkin olen niin huomionkipeä - kun on nuo ja   En ole pitkävihainen, enkä kanna ikuisesti kaunaa, niin kuin eräs tuntemani skorpioni...