seuraava »

[Surusielu]

Muutama päivä sitten kirjoittelin tänne epätoivoisesta tilanteestani, mutta luulen, että viesti on tainnut mennä ohi..
Astraali tai joku muu näkijä, olisitteko kilttejä ja katsoisitte tilannettani. Toki muidenkin kuin näkijöiden kommentit otetaan vastaan.

Olen "pienen" ikäni (siis lähes 30-v jo ) jotenkin ajautunut sellaisiin seurustelusuhteisiin, jossa minut on jätetty ja jotka ovat haavoittaneet minua pitkäksi aikaa. Viimeiset pari vuotta olen lisäksi kärsinyt masennuksesta, ja tilanne tuntuu menevät vuosi vuodelta huonommaksi, kun ystäväpiirikin on alkanut hajaantua ja tunnen itseni äärettömän yksinäiseksi. Tänä syksyllä tapailin miestä, joka ei kuitenkaan halunnut avata minulle sydäntään tai elämäänsä, ja jotenkin tuntui siltä, että suhde on pakko lopettaa, jotta voisin joskus olla vapaa löytämään tasapainoisen suhteen. Tiedän, etten ollut onnellinen ja ettei mies pysty/halua muuttua. Silti tunnen nyt kauheaa yksinäisyyttä, sillä olihan hänestä sentään seuraa ja ajoittain läheisyyttäkin sain. Tiedän, etten kykene pelkkään ystävyyteen hänen kanssaan, joten suhde on lopetettu täysin.

Pelottaa hirveästi, etten enää jaksa. Voimat uupuvat, ja kuten sanoin, masennun jatkuvasti lisää. Onko elämääni tulossa muutoksia ensi vuonna tai myöhemmin?Olen avustanne erittäin kiitollinen.

[Pikkusisko]

Ehkäpä voisit alkaa miettiä todellista syytä pahalle olollesi? Masennus saattaa olla kutsu avautua henkisille asioille. Tunnistan tuon kaipuusi parisuhteeseen, se on minulle kovin tuttua. Pystyisitkö kääntämään sen kaipuuksi vaikka jumalaa kohtaan? Ala tutkia itseäsi, niitä kanavia joita voit löytää sisältäsi. Selvästihän tuolla yksinäisyydellä on jokin tarkoitus ja sen tarkoituksen löydät sisältäsi. Älä ulkoista sitä tunnetta vaan käännä se sisäänpäin. Rakasta itseäsi niillä voimilla mitä sinulla on vielä jäljellä. Sitten vasta jaksat rakastaa toista ihmistä, etkä ikään kuin kierrätä itseesi kohdistuvaa rakkautta toisen ruumiin kautta takaisin itsellesi. On rankkaa olla suhteessa, missä kumpikaan tai toinen ei ensin rakasta itseään.

[astraali]

Ehkäpä voisit alkaa miettiä todellista syytä pahalle olollesi? Masennus saattaa olla kutsu avautua henkisille asioille. Tunnistan tuon kaipuusi parisuhteeseen, se on minulle kovin tuttua. Pystyisitkö kääntämään sen kaipuuksi vaikka jumalaa kohtaan? Ala tutkia itseäsi, niitä kanavia joita voit löytää sisältäsi. Selvästihän tuolla yksinäisyydellä on jokin tarkoitus ja sen tarkoituksen löydät sisältäsi. Älä ulkoista sitä tunnetta vaan käännä se sisäänpäin. Rakasta itseäsi niillä voimilla mitä sinulla on vielä jäljellä. Sitten vasta jaksat rakastaa toista ihmistä, etkä ikään kuin kierrätä itseesi kohdistuvaa rakkautta toisen ruumiin kautta takaisin itsellesi. On rankkaa olla suhteessa, missä kumpikaan tai toinen ei ensin rakasta itseään.

Hei Iriikone!
Yulunga kirjoittaa asiaa.
Totuushan on, että vedät puoleesi juuri sitä, mitä itse heijastat ulospäin. Vedät puoleesi sitä, mitä itse olet.
Kertomuksesi perusteella näet itsekin, ettet ole valmis avaamaan sydäntäsi kenellekään.
Tunnet olevasi rakkauden kerjäläinen, joka hamuaa pienintäkin rakkauden murusta täyttämään tyhjyyttä ja yksinäisyyden tunnetta elämässäsi. Olet jotenkin alkanut ajattelemaan, ettet olisi todellisen rakkauden arvoinen, ettei kukaan todellisuudessa voisi sinua rakastaa.
Yksinäisyys on oman itsesi luoma harha, jolla pyrit selittämään tilanteen itsellesi ja antamaan itsellesi mahdollisuuden jatkaa tuota rakkaudettomuuden kierrettä.

Se oravanpyörä loppuu vasta, kun ymmärrät oman itsesi arvokkuuden, kauneuden ja ainutkertaisuuden. Sinua odottaa paljon ihania asioita, kun oivallat olevasi niiden arvoinen ja lakkaat vaatimasta ja haluamasta itsellesi huomiota ja rakkautta.
Olet varmaan kuullut fraasin: saat sen mistä luovut? Se ei ole vain sanahelinää vaan täyttä totta! Et voi saada rakkautta osaksesi, jos et ensin rakasta ja kunnioita itseäsi; koska vedät puoleesi sitä mitä olet. Niin kauan kuin et rakasta ja kunnioita itseäsi, et voi niitä asioita muiltakaan saada. Se on hyvin yksinkertaista.

Sinussa on paljon rakkautta ja valoa, kaiken sen turhautuneisuuden ja masentuneisuuden alla. Olet jo nyt antanut itsellesi mahdollisuuden nousta sieltä kirjoittamalla tälle palstalle. Sinussa on rakkautta, joka vain odottaa tulla huomioiduksi. Olet ainutlaatuinen! Ja kun itse huomaat, tiedostat ja ymmärrät sen, annat samalla muillekin mahdollisuuden huomata sen ja lähestyä sinua uudella tavalla!
Enkelisi myös pyytävät sinua huomiomaan heitä ja ymmärtämään, ettei tätä matkaa olekaan tarkoitus tehdä yksin vaan saat aina heiltä apua, tukea ja seuraa, kun sitä itse ymmärrät pyytää!
Rakastettu olet!

[Ippuska]

.......... Toki muidenkin kuin näkijöiden kommentit otetaan vastaan.
............. Onko elämääni tulossa muutoksia ensi vuonna tai myöhemmin?.....

No sitten ,,, sanoisin, että viimeistään ensi vuonna  Eli ensitilassa tai sitä ennen 
Niinkuin tuossa jo kerrottiinkin; hyväksy itsesi ja uskalla elää ja antaa anteeksi - sekä toisille että itsellesi, epätäydellinen kyky rakastaa mutta kuitenki halu olla rakastettu. Se ON kaikilla sama - pelko että ei kelpaa, liian suuri vaatimus tunnetasolla sekä "minälle" että "sinälle" 
Omat parisuhdepeilini ovat opettaneet minulle itsestäni kipeimmän kautta enemmän kuin mikään kirja tai skooppi.
Toivon sinulle rakkaudellista ja onnellista uutta vuotta - joka hetki  tässä, nyt 
Myös koko foorumin poppoolle 

[Surusielu]

Kiitos vastauksistanne. Niin, olen kyllä tietoinen, ettei tässä tilassa kukaan minuun voin rakastua ja tiedän, että minun on muututtava. Mutta miten? Olen aivan hukassa, sillä en tiedä mitä tehdä.Epätoivoni sen kun kasvaa, kun tiedän itse olevani oman onneni seppä, mutta en tiedä miten auttaa itseäni.Masennukseni on niin syvää, ettei yli vuoden terapiakaan ole tepsinyt. Ja kuten moni teistä varmaan ymmärtääkin, ei se masennus vaan lähde tyhjästä "tsemppaamalla" tai "rakastamalla" itseään. Olen ateisti, joten tuo uskontokaan ei nyt ole ratkaisu. Ippuskan sanoissa hieman loukkasi se, että hän puhui "epätäydellisestä kyvystä rakastaa". Se oli epäreilusti sanottu, sillä minulla on niin paljon rakkautta annettavana, ja joskus ongelmani onkin ollut juuri rakastaa liikaa.

Tiedän, että tämä pyyntöni saa teissä aikaan kiukkua, mutta olisiko joku täällä sellainen, jolla olisi ihan konkreettista "oljenkortta". Mietin jopa, että jos tilanne ei muutu otan ja lopetan tämän surkean elämäni.

[astraali]

Kiitos vastauksistanne. Niin, olen kyllä tietoinen, ettei tässä tilassa kukaan minuun voin rakastua ja tiedän, että minun on muututtava. Mutta miten? Olen aivan hukassa, sillä en tiedä mitä tehdä.Epätoivoni sen kun kasvaa, kun tiedän itse olevani oman onneni seppä, mutta en tiedä miten auttaa itseäni.Masennukseni on niin syvää, ettei yli vuoden terapiakaan ole tepsinyt. Ja kuten moni teistä varmaan ymmärtääkin, ei se masennus vaan lähde tyhjästä "tsemppaamalla" tai "rakastamalla" itseään. Olen ateisti, joten tuo uskontokaan ei nyt ole ratkaisu. Ippuskan sanoissa hieman loukkasi se, että hän puhui "epätäydellisestä kyvystä rakastaa". Se oli epäreilusti sanottu, sillä minulla on niin paljon rakkautta annettavana, ja joskus ongelmani onkin ollut juuri rakastaa liikaa.

Tiedän, että tämä pyyntöni saa teissä aikaan kiukkua, mutta olisiko joku täällä sellainen, jolla olisi ihan konkreettista "oljenkortta". Mietin jopa, että jos tilanne ei muutu otan ja lopetan tämän surkean elämäni.

Pointti onkin se, ettet sinä tarvitse sitä oljenkortta vaan täydellisen asenne muutoksen. Olen itsekin kokenut täyden burnoutin ja masennuksen ja tiedän, ettei omaa tilannettaan näe selvästi sen "myrskyn" silmässä. Mutta minusta tuntuu, että pyörit nyt aika pitkälle oman napasi ympärille näkemättä kokonaisuutta. Elämässäsi on paljon asioita hyvin mutta nostat esille vain niitä negatiivisia asioita. Asenne muutos lähtee aivan pienistä asioista; vaihda päivittäistä kulkureittiäsi, vaihda ruokavaliotasi, lue uusia kirjoja, käy paikoissa joissa et ole aikaisemmin käynyt, ole kiinnostunut muista ihmisistä ja asioista. Laajenna maailman kuvaasi. Muutos vaatii aina työtä, se ei ole kenenkään taikasauvan heilautuksella korjattu vaan omalla kärsivällisyydellä ja työllä meidän jokaisen ansaittava.
Rakkaus on ihana asia -samoin ihmisisuhteet mutta ne eivät kuitenkaan ole ne tärkeimmät joidenka ympärillä elämän olisi pyörittävä. Yksinäisyys on loistava mahdollisuus tutustua itseensä -ehkäpä se olisikin sen yksinäisyyden tarkoitus?
Elämän on pyörittävä täysin tyydyttävästi, jotta yksikään ihmissuhde voisi siinä kasvaa ja kehittyä.

Sinulla on edessä ihania asioita, perhe jne. mutta sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni ja alettava töihin. Masennus vaatii aikaa parantua mutta sen parannuksen on alettava sinusta itsestäsi, kukaan toinen ei sinua voi siitä parantaa.
Näen sinut onnellisena ja tyytyväisenä elämääsi ja silloin sinun on vaikea uskoa, että joskus olet tosissaan rypenyt näissä fiiliksissä ja puhunut oman elämäsi lopettamisena jne.

Koitahan jaksella, rakastettu olet!

[Ippuska]

......... Olen ateisti, joten tuo uskontokaan ei nyt ole ratkaisu. Ippuskan sanoissa hieman loukkasi se, että hän puhui "epätäydellisestä kyvystä rakastaa". Se oli epäreilusti sanottu, sillä minulla on niin paljon rakkautta annettavana, ja joskus ongelmani onkin ollut juuri rakastaa liikaa.
...........

Tarkoitukseni ei ollut loukata tunteitasi, puhuin omasta puolestani - virheeni oli se yleistää  Anteeksi epäempaattisuuteni 

Itse olen uskossa, enkä muuten voisi ollakaan 

[Rauhan enkeli]

Onko elämääni tulossa muutoksia ensi vuonna tai myöhemmin?Olen avustanne erittäin kiitollinen.

Tässä vuoden vaihtumisen melskeessä voin vain sanoa,
että sinä itse päätät, tuleeko muutoksia vai ei.

Vaikka joku meistä väittäisi "tähtien" kertovan jostakin muusta kuin onnenhetkistä,
sinä itse valitset seuraavat ja sitä seuraavat askeleesi.

Kerroit rakastavasi välillä liikaakin.

- Voiko rakkautta milloinkaan olla liikaa?

Pikemminkin haluan kannustaa sinua jatkamaan edelleen
rakastamisen työtäsi - elämäntehtävääsi.

Kun rakastat laakson myrtin lailla
ominaistuoksuasi ympärillesi levittäen,
et voi olla tilaamatta itsellesi vastarakkautta.

Joten rakastathan ensin sitäkin puolta itsessäsi,
joka tähän asti on saanut vähemmän vastarakkautta,
koska se on tuntenut itsensä vähemmän rakastettavaksi.

Mitä rakastavin ihminenkin voi rakastaa itseään liian vähän
ja tulla hyväksikäytetyksi, laiminlyödyksi ja vähätellyksi
- suorastaan ylikävellyksikin.

Toivon sinulle alkavana vuonna 2007 runsaasti runsautta,
niin että et voi kuin yliläikyttää kaikkea sitä,
mitä itse huomaat arvostavasi ja toivovasi myös
muiden onneksi ja hyväksi.

Paljon itsestään välittämisen, itseään hyvänä pitämisen hetkiä
sinulle tahtoen

 

Rauhis

[Ippuska]

Yhdyn täysin Rauhiksen sanoihin, tahtoon ja toivotuksiin 
 

[Pikkusisko]

Hei "Iiriikone",

Olen itsekin noussut masennuksen pohjalta ylös. Ei siinä mennyt vuotta, vaan kahdeksan. Niistä viisi vuotta terapioita. Ja lääkkeitä. Ja uusia mutkia elämään. Minä masennuin siitä syystä, että en erottanut lapsen mieltä aikuisen mielestä. Lapsi teki tulkinnan elämästä, koki itsensä pahaksi ja ei-rakastetuksi ja sitä sitten alettiin korjata terapialla. Ymmärryksen myötä tuli rakkaus itseä (lähinnä omaa herkkyyttä kokea asiat) kohtaan. Eikä elämä aina vieläkään ole helppoa. Masennus on reaktio, jolla suojaa itseään tunteilta. Ja kun terapian aloittaa, menee ensimmäinen vuosi siihen, että luot suhteen terapeuttiisi. Et voi alkaa purkaa tunnemöykkyjäsi ellet luota terapeuttiisi ja tee hänestä "vara-äitiä" tai "vara-isää".

LUOTA!


Minäkin olin ateisti nuorena. Sitten hurahdin ties mihin uskontoon. Kaikki etsimistä. Etsin vieläkin rakkauttta. Mutta olen oppinut, että se paratiisi (taivas, rakkaus, mies)  mitä etsin, sitä ei ole olemassa itseni ulkopuolella. Joka ikinen paradoksi, mitä olet ehkä kuullut, pitää paikkansa.

Tykkäätkö lukea? Lue Anna-Leena Härkösen kirja: Loppuunkäsitelty
Lue Neil Hardvickin kirja: Hullunlailla

Itsemurha on raa'asti sanottuna vaihtoehto, mutta se on myös pakotie joka ei johda minnekään. Kyllä meillä on valinnanvapaus elämää kohtaan, mutta entä jos synnytkin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... (sitähän me emme voi tietää, miten kuolemassa käy) ja joutuisit seuraavassa elämässä kohtaamaan joka ikisen ongelmasi uudelleen, mutta pahemmassa muodossa... haluaisitko siinäkin tapauksessa lähteä täältä nyt heti oman käden kautta?

Nämä ovat pelkkiä sanoja, suosittelisin vahvasti että jos sinulle tarjotaan psyykelääkkeitä, otat ne käyttöön ja luovut niistä sitten kun sen aika on. Omasta puolestani voin sanoa, että yhdessä terapian kanssa se oli paras vaihtoehto.

Olet varmasti pohtinut kuolemista, joten kysyisin, mitä kuolema sinulle on? Elämän lopettamista? Turvapaikka missä ei tarvitse kohdata elämän karua puolta? Taivas?

Oletko koskaan ajatellut, että saattaisit pelätä elämää?