seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Mestarihuijarit.

Huijarit jne pääsevät pitkälle PIMEÄSSÄ maailmankaikkeudessa eli kysehän on paikasta universumissa, mikä valitaan. Samaan lajiin kuuluu manipulointi, vallankäyttö jne. Mutta korttitalot luhistuvat. 

[Irish]

Mä pidän itseäni aika rehellisenä, vaikka kieroilun taidot osaankin.. Mä olen pienen elämäni aikana valehdellut jo niin paljon vältelläkseni vastuutta jne. ja ne omatunnontuskat mitä niistä valheista on seurannut, ovat jotain mitä en enää koskaan halua kokea..

Ehkäpä moninkertaiselle kaksoselle tyypillistä, lapsena keksin mitä ihmeellisimpiä juttuja ja koulussa ne menikin ihan hyvin läpi.. Sitten piti keksiä kaikkia miljoonia peitetarinoita ja oltiin kusessa. Enkä ikinä jäänyt kiinni.

On paljon tekoja, jotka on pitänyt tehdä salaa, jotka ovat olleet "väärin, epäkunnioittavaa, petturuutta" lähinnä läheisiltä rahan varastamista murkkuna ja teininä.. Olen yrittänyt jälkeen päin korjata asiaa antamalla näille ihmisille rahaa muuten vaan, koska nyt sitä rahaa on yli omien tarpeiden...

En koe, että olisi väärin jättää tunnustamatta jotain typeryyttä, jonka teki monia vuosia sitten. Vaikka niitä tunnustuksia olen kyllä tehnytkin, ehkä jopa liikaakin.

Nykyään en voi enää valehdella vaan mielelläni sanon kipeätkin asiat suoraan ja jos teen mokan tai jotain typerää, en yritä peitellä sitä vaan voin ihan hyvin tunnustaa nöyränä että minä tein sen, tein väärin.. Valkoisia valheita tarvitsen joskus satunnaisesti, esim. lintsaamiseen..  Mutta esim kaverille voin sanoa suoraan, että tänään ei huvita nähdä tms. ei tarvitse keksiä tekosyitä. Itse inhoan sitä jos huomaan ihmisten keksivän muka kohteliaita selityksiä...

[metsätonttu]

Mä pidän itseäni aika rehellisenä, vaikka kieroilun taidot osaankin.. Mä olen pienen elämäni aikana valehdellut jo niin paljon vältelläkseni vastuutta jne. ja ne omatunnontuskat mitä niistä valheista on seurannut, ovat jotain mitä en enää koskaan halua kokea..

Ehkäpä moninkertaiselle kaksoselle tyypillistä, lapsena keksin mitä ihmeellisimpiä juttuja ja koulussa ne menikin ihan hyvin läpi.. Sitten piti keksiä kaikkia miljoonia peitetarinoita ja oltiin kusessa. Enkä ikinä jäänyt kiinni.

On paljon tekoja, jotka on pitänyt tehdä salaa, jotka ovat olleet "väärin, epäkunnioittavaa, petturuutta" lähinnä läheisiltä rahan varastamista murkkuna ja teininä.. Olen yrittänyt jälkeen päin korjata asiaa antamalla näille ihmisille rahaa muuten vaan, koska nyt sitä rahaa on yli omien tarpeiden...

En koe, että olisi väärin jättää tunnustamatta jotain typeryyttä, jonka teki monia vuosia sitten. Vaikka niitä tunnustuksia olen kyllä tehnytkin, ehkä jopa liikaakin.

Nykyään en voi enää valehdella vaan mielelläni sanon kipeätkin asiat suoraan ja jos teen mokan tai jotain typerää, en yritä peitellä sitä vaan voin ihan hyvin tunnustaa nöyränä että minä tein sen, tein väärin.. Valkoisia valheita tarvitsen joskus satunnaisesti, esim. lintsaamiseen..  Mutta esim kaverille voin sanoa suoraan, että tänään ei huvita nähdä tms. ei tarvitse keksiä tekosyitä. Itse inhoan sitä jos huomaan ihmisten keksivän muka kohteliaita selityksiä...

Ahaa! Huomasinpa, että heitit syyn astrologiselle 'kaksosille'. Tuli mieleen, että poikani tekee samoin, keksii juttuja minkä kerkiää. Vain minua hän ei petä. Hänen silmissään vilahtelee joku silloin kun hän kiertelee asiaa ja huomaan sen. Poika tietää sen ja nimennyt minut 'noidaksi'. Hah. Mutta entäs he, jotka eivät ole noitia. Voih!

[Jasca]

Olen huomannut, etten voi sietää valehtelua. Itse pysyn totuudessa, koska jään aina kiinni kaikista rikkeistäni. Olen siis jo antanut periksi ja lopettanut kieroilut. Vaan pulma on työyhteisössä tyyppi, jota sanon ammattipoliitikoksi. Sitä kieroilun ja valehtelun määrää on usein vaikea kestää. Selkä on jo puukoniskuja niin täynnä, etten halua hänelle enää selkääni kääntää. Tässä tapauksessa on jo käynyt kuten kettu ja poika -sadussa, etten usko enää yhtään mitän mitä ko. henkilö sanoo.           

Vaan minne meni Metsätonttu? Vielä on pari tuntia sitten foorumilla pyörinyt näköjään? Valheen vuoksiko pakeni? Tule tonttu hyvä takaisin jeesaamaan meitä muita elämän tonttuja taipaleella.      

[Pikkusisko]

Metsis sääti profiilinsa siihen kuntoon ettei nähnyt enää kuvia  siksi seikkailee vieraana... 

[Chandra]

On totta,että joskus on parempi olla hiljaa.Odotin yhdessäkin tapauksessa 5 vuotta,että totuus valehtelijasta joka mustamaalasi minua ja läheisiäni paljastuisi.
Olin aivan varma siitä,että vielä totuus valkenee ja niin siinä kävi.

Erehtyi viimein tekemään sellaisen tempauksen,että kaikkien silmät avautuivat.
Niin käy varmaan sinunkin tapauksessasi Yulunga.

Eihän se mukavaa ole,kun tietää mikä on totta,mikä ei.Mutta monesti tulee vain suurempi soppa,jos lähtee mukaan sitä hämmentelemään.
Silloin kyllä muutan elämääni jotenkin,jos toisena vaihtoehtona on se,että joudun sitten elämään valheessa joka päivä.

Kaikki ne selkään puukottajat joskus erehtyvät paljastamaan korttinsa ja silloin se korttitalo luhistuu.Kuten tuolla jo joku aijemmin mainitsikin.

[^^Queen Nefertiti^^]

 

[Pikkusisko]

no niin, alkuperäinen tapaus on selvitetty 
asia oli niin kuin oletinkin, ja sain ilmaistua sen nätisti.
Eräs ihminen sanoi, että miksen vapauttaisi häntä siitä piinasta, mikä varmasti vaivaa. Ja ajattelin, että jos välitän, niin miksi en.

Kaikki hyvin 

KIITOS kun pohditta asiaa minun kanssani!! 

[Asterix]

Jos sitten valehtelusta jää kiinni,
niin typerintä, mitä voi tehdä, on inttää
"minä en valehdellut" ja alata riitelemään
ja pitää valheestaan edelleen kiinni.

Ihminen joutuu huonoon valoon
ja siitä pääseminen takaisin kunnioitettavan
ihmisen maineeseen vaatii hurjan työn.

Fixuinta on tunnustaa valheensa välittömästi
ja olla aidosti pahoillaan,
jos siitä jää kiinni.

Syyn valehteluun pitää kertoa,
mutta sitä ei kannata lähteä selittelemään
kautta rantojen, vaan vastaa selkeästi
ja ytimekkäästi, jos toinen kysyy.

Myöskään valhe ei tarvitse enään toista valhetta
peittelemään virhettäsi.
Milloin sitten lopetat valehtelun,
jos ketjutat valheitasi seuraavilla valheilla?

Henkilö, jolle jäit kiinni valehtelusta,
ei tarvitse sinun syyttelyjäsi
ja hänen virheidensä tonkimista.
Se vain pahentaa sinun asemaasi.

Tunnusta heti ja ole aidosti pahoillasi
ja kerro syy valehteluusi, älä selittele.
Vastaa vain jos kysytään, älä syyttele/riitele.

Jos toinen on vihainen ja syyttelee,
ota rikkinäinen levy-taktiikka
ja toistele joka syytökseen,
että olet todella pahoillasi.

Jos mahdollista, hyvitä valheesi
päivää, paria myöhemmin henkilölle sopivalla
huomioimisella, esim. osta loukkaamallesi henkilölle
kukka, hyvää viiniä tms. ja kiitä häntä.

95% varmuudella sinulla on uusi hyvä ystävä
tai olet juuri syventänyt ystävyyden/rakkauden
aivan uusille uomille.

[tuulispää]

Fixuinta on tunnustaa valheensa välittömästi
ja olla aidosti pahoillaan,
jos siitä jää kiinni.

Enpä tiedä...
Voiko olla aidosti pahoillaan, jos tietoisesti on toiselle valehdellut, ja jäänyt siitä kiinni?
Mielestäni silloin huijaa jo itseäänkin, en ainakaan voisi AIDOSTI olla pahoillaan, voin yrittää,mutta...itselleen on kaikkein helpoin valehdella, eikä sitä aina edes huomaa.

Jos mahdollista, hyvitä valheesi
päivää, paria myöhemmin henkilölle sopivalla
huomioimisella, esim. osta loukkaamallesi henkilölle
kukka, hyvää viiniä tms. ja kiitä häntä.

Näinhän juuri uskottomat miehet tapaavat tehdä, luullen että asia on hoidettu 

Jos minulle noin joku tekisi,kääntäisi hän puukkoa haavassa.
Ystävyys 100% loppuisi siihen.

[tuulispää]

Minulle riittäisi se,että näkisin valehtelevan ystävän helpotuksen tunteen siitä,ettei hänen enää tarvitse jatkaa valehteluaan.
Ei siihen hyvityksiä kaivata, silloin se vain mielestäni  menisi kosiskenteluksi,epäaidoksi imarteluksi.

Jos joku valehtelee, tai teeskentelee, hän ilmaisee itseään sen kautta.
Se voi olla pelokkuutta, tai jokin piirre,jota hän ei itsessään hyväksy.

Siksi olettaisin, että jos hän alkaa "aidosti" pyydellä anteeksi,hän ei silloinkaan vielä katso itseään,eikä hyväksy pelkojaan,hän vain yrittää "pelastaa nahkansa", ja toden näköisesti kierre jatkuu (valehteleminen).

Kun näen että hän helpottuu valehtelun paljastuttua, silloin hän on jo katsellut sisäänsä päin.
 

[Pikkusisko]

juu en minäkään mitään hyvityksiä kaipaa, se on naurettavaa. EI tavara korvaa tunnetta. Minulle riittää se, että valhe on tunnustettu ja voidaan jatkaa eteen päin. Unohtaa ja nollata ja lopettaa molemminpuolinen piina. Se siitä.

[Asterix]

Kysymys ei ole tavaran saamisesta,
vaan kiitoksen saamisesta.

Vain hyvin materialistinen ihminen voi ajattella niin.

Kun ihminen on aidosti pahoillaan
valheestaan/virheestään toiselle,
niin hän poistaa itseltään "huonon karman".

Jos sitten se toinen ei hyväksy anteeksipyyntöä,
niin se ei silti enään ole sen pyytäjän ongelma.

Kiitos(lahja) anteeksi antamisesta ja ymmärtämisestä
tapahtuman jälkeen
on mielestäni kaunis tapa
osoittaa, miten paljon sinulle merkitsi
(vaivauduit siis tekemään jotain),
että sait anteeksi.

[Pikkusisko]

äh, edelleen eri mieltä. Vilpitön pahoillaan olo ja anteeksipyyntö riittää.

Nyt tämä alkaa olla jankkaamista, joten lukitsen aiheen. Alkuperäinen tarkoitus on täyttynyt.

KIITOS!