En tiedä voiko sanoa, että nämä minun kokemukseni ovat mitään henkisiä heräämisiä olleet, mutta olen vain aina itsestään selvänä pitänyt joitakin asioita.Äitini on uskovaisesta kodista ja isäni taas ei paljon siitä välittänyt, mutta rakasti väitellä niistä asioista
.Äitini ei hirveästi elämässämme uskontoa näyttänyt ennen kuin sitten vanhempana palasi ns. takaisin ruotuun, mutta pyhäkoulua kävin lapsena (taisi olla pienen kylän ainoa ajanviete lapsille !) ja rakastin sitä.Tarinat Jeesuksen elämästä olivat minulle kuin ihania satuja ja koska minulla oli vilkas mielikuvitus minä suoraan sanoen elin ne.Heti kun opin lukemaan aloin kantaa koululta lainastosta kirjoja kotiin ja olen lukenut aivan mahdottomasti.Astrologia on kiinnostanut minua vain satunnaisesti ja en edes uskonut mihinkään tavallisiin lehtien horoskoopeihin ja ajattelin ajatuksiani yksin, koska kukaan ystävistäni ei moisista jutuista ollut kiinnostunut.Murrosiässä luin kaiken mahdollisen kiinnostavan avaruudesta ja ufoista, mutta sekin vaihe meni ohi.
Vasta ehkä tuossa 7 vuotta takaperin aloin ensimmäisiä kertoja lukea ns. syvällisempiä kirjoja kuten keskusteluja Jumalan kanssa jne... ja sisareni, sekä yhden ystäväni kanssa
aloimme keskustella näistä asioista.Edelleenkin luen vain sellaisia kirjoja jotka kiinnostavat minua ja suhtaudun muutenkin aika maltillisesti kaikkiin näihin asioihin, vaikka ajatukset ns. kohtalosta ja kuoleman jälkeisestä elämästä ja enkeleistä ja Jumalasta jne.. ovat aina olleet itsestään selviä.Kirkko ei minua kuitenkaan koskaan ole kiinnostanut muuten kuin Kauneimpia Joululauluja laulaessa ja siinä suhteessa onkin paljon sellaista josta jopa minäkin voisin inttää
.