nyt tulee aikamoinen matka.
Se alkoi jostain yleisötilaisuudesta, missä olin vanhojen luokkatovereideni kanssa. Ehkä joku urheilutapahtuma, muttei me sitä seurattu vaan herättiin uuteen aamuun ja mentiin aamupalalle. En uskaltanut mennä ystävieni pöytään koska he edustivat unessani niitä ihmisiä, joille en aina uskalla puhua vaan kuvittelen etten kelpaa heidän seuraansa. Menin eri pöytään odotelleen tutumpia ystäviäni.
Sitten en muista... mutta yhtäkkiä yksi näitä vieraampia ystäviäni (en ole oikeasti nähnyt heitä vuosiin ja tällä yhdellä on nyt jo 2 lasta) nimeltänsä vaikka Pipsa - hän paljasti että hänellä on suhde. En muista keneen, mutta näin sitten hänet yhtäkkiä suutelemassa tätä henkilöä (en muista oliko mies vai nainen, mutta luulen että se oli vielä nainen eli Pipsasta oli tullut lesbo). Sitten suutelevia ihmisiä oli joka puolella ja ahdistuin että ONKO PAKKO (tosin ajattelin eilen oikeastikin niin... *nolostuu*)
Noh, uni jatkui maisemanvaihdoksella. Paljon outoja ihmisiä välillä jossain ihme tunkkaisessa puutalossa ja välillä jossain laitosmaisessa tilassa. Istuin katolla ja rakas kummityttöni tuli viereeni. Halasin häntä ja rakkaus pulpahti sydämeeni
Ihmettelin että miten se sinne katolle pääsi, niin siskoni oli heittänyt hänet. Sitten kummityttö muttui melkein kissaksi
Sitten jostain syystä joku mies päätti alkaa ruumiiksi. Peittelin hänet elävänä puiseen kärryyn ja vaikka muut kärräsivät ruumiita siten ettei heitä peitetty minun piti kääriä hänet voipaperiin
etteivät ne näe hänen elävän. Kärräsin hänet sairaalan käytävää pitkin jonnekin ensiapuun
missä minut laitettiin odottamaan gynelle. Toinen ruumiin viejä olikin ex-mieheni joka muuttui siskokseni
ja minä sitten ihmettelin että minä en saanut mennä ruumishuoneelle.
Joku nainen tuli huutelemaan nimeäni, että nyt pääsisi hoitoon!
no en voinut mennä kun piti se ruumis viedä. Mietin että varmaan se oli jo kuollut kun näin pitkään ilman happea.
Siskoni muuttui lesboksi, hänkin!
Hän näkin jonkun naisen, jolla oli parta ja mustat sangat silmälaseissa ja rakastui. Läpsäsi minua pyllylle ja sanoin että älä nyt viitsi - naisesi pian luulee että tykkäät minusta.
Sitte sujahdin "ruumishuoneen odotussaliin". Kävelin hitaasti valkoiseen huoneeseen missä oli paljon ihmisiä. Hiljalleen kaikki tummapukuiset ihmiset hävisivät ja jäljelle jäi yöpukuihin puettuja HULLUJA!
menin lievään paniikkiin, olinkin suljetulla osastolla ja ympärilläni oli aika liikkuvaisia ja pelottavia, seonneita ihmisiä. Yritin olla näyttämättä pelkoani ja pääsin livahtamaan pois osastolta. Tajusin, miksi minut oli laitettu gynelle odottamaan.
Sitten taisin herätä.
EIKUN siinä välissä istuin edelleen sairaalassa mutta matkasimme kuitenkin bussilla sieltä pois (sellainen magee kohtaus mitä bizarreissa leffoissa voidaan kuvata
) ja lauloin jonkun pojan korvaan. Häntä edellä oleva tyttö lauloi myös. Minä olin ylpeä koska pidin omasta laulustani, osasin sävelen (toissa yönä en nimittäin osannut vaikka olin tähtisolisti). Sitten toinen tyttö jäi pois kyydistä ja minä lauloin yksin. Kysäsin vieressäni olevalta pojalta, että haittaako että laulan näin hiljaa korvaan? johon hän vastasi: itse asiassa melkein huudat, sinulla on erittäin kuuluva ääni.
mutta että ei se haittaa.