VIELÄ ON TOIVOA
Maailma myllerrysten keskellä...
Niin paljon sotaa, hätää ja väkivaltaa.
Niin paljon välinpitämättömyyttä ja luonnon riistoa.
Niin paljon, paljon kärsimystä.
Siltikin valo kajastaa jossain...
Vielä on toivoa,
kun löytyy ihminen,
joka haluaa auttaa toista hädässä.
Vielä on toivoa,
kun löytyy ihminen,
joka pitää huolta luonnosta.
Vielä on toivoa,
kun löytyy ihminen,
joka RAKASTAA.
(http://img.webring.com/r/a/angelboy/logo)
Voih, ja kuvia tähän oman runoni jatkeeksi etsiessäni löysin jonkun toisen kirjoittaman runon toivosta joka todellakin kolahti ja sopii niin hyvin... Kas tässä:
Sanoit että elämäni on helppoa:
Näen hyvää muissa ihmisissä
olen aina onnellinen
ja silmäni ovat täynnä toivoa.
Tuskin.
Vasta kun olet menettänyt kaiken,
kun sinulla on vain toivo,
tiedät mitä toivo on.
Se puhdistuu virheissä
ja tulee pysyväksi nöyryydessä.
Kun sinulla on vain toivo,
kun mahdollisuutesi ovat menneet,
se asettuu sinun silmiisi
ja näyttää ihmisten kauneuden.
Heidän kauneutensa,
keskellä epätoivoaankin,
tekee sinut onnelliseksi.
Silloin sinulla on annettavaa:
itsesi.
(http://www.healingeagle.net/Image/hope1.jpg)