seuraava »

[slslsl]

Eli juuri äsken olin tulossa mopolla kirjastosta. Ajan mopolla, koska pelkään autolla ajamista, mikä lienee aika hassua sillä mopo on kuitenkin vaarallisempi kapistus kuin auto. No joka tapauksessa ajokorttia minulla siis ei ole.

Olin ajamassa erään risteyksen ohitse. Oikealta puolelta olevalta tieltä tulee suhteellisen harvoin autoja, nyt tuli kuitenkin yksi aika kovaa vauhtia. Jotenkin ajattelin, että tuolta tulee _aivan varmasti_ vielä toinen auto. Käsittääkseni autojen pitää liikennesääntöjen mukaan antaa minun mennä ohitse ennen kuin tulevat. No, hiljensin kuitenkin, koska ajattelin että näin on pakko tehdä.

No eikös sieltä tullutkin auto, ja tuli erittäin kovaa vauhtia (ylinopeutta) välittämättä siitä, että sen pitäisi ensin katsoa tulenko minä sieltä. Tajusin heti, että jos en olisi hiljentänyt, auto olisi ajanut minua päin ikävin seurauksin.

Vähän sekavasti selitetty ja ehkä ei niin hyvä esimerkki, mutta tästä tuli kuitenkin mieleeni tämä. Olen lukenut sellaisistakin tapauksista, kun vaistomaisesti ollaan hiljennetty autolla vauhtia ja juuri sen jälkeen on eteen tuikannut hirvi.

[Yulunga]

kyllä on. 
En mennyt tapani mukaan rannalle aamiaiselle vaan erään talon toiseen kerrokseen sinä aamuna kun kaikki rannalla olijat hukkuivat tsunamiin 

[*yildirim*]

kyllä on pelastanut useastikkin jopa kerran melkein varmalta kuolemalta..mutta eipä sitten kuitenkaan ollut vielä silloin meidän sielujemme aika jatkaa matkaa muilla tasoilla..

[BlueRose]

Kyllä ja monta kertaa, olen intuutioni avulla pelastautunut monelta mahdolliseslta väkivallan teolta joka olisi kohdistunut minuun

[Ajatus]

Kyllä tuosta vauhdin hiljentämisestä on ainakin sellainen kokemus, että olin kerran teininä poikakaverin kyydissä ajelemassa autolla kapeaa metsätietä ja muistan, että pyysin häntä hiljentämään vauhtia, vaikka ko. tiellä olikin melko epätodennäköistä, että joku tulisi vastaan. Melkein jo suutuinkin hänelle, kun ei heti hiljentänyt, mutta suostui sitten. No, seuraavan mutkan takaa tulikin yllättäen auto vastaan, poikakaveri joutui jarruttamaan ja molemmat joutuivat tosi tarkkaan sompailemaan toistensa ohi, että mahtuivat kapealla tiellä. Silloin mietin, miten olisi käynyt, jollen olisi vaatinut hiljentämään vauhtia. En tiedä, oliko kyseessä intuitio vai luontainen varovaisuus, mutta pelastipa ainakin suuremmalta säikähdykseltä, jollei peräti kolarilta.

Tämän hurjempia sattumia en itseltäni muista, mutta tuo *Hittusen* juttu oli aika huima!

[Jasca]

Totta maar intuitio on pelastanut sekä fyysisesti että taloudellisesti. Uskoisin, että joskus myös henkisestikin varoittaessaan sotkeutumasta juttuihin, jotka ei ole minun polkuni.