Ensteks, mun
EI pidä juoda kahvia, tuun hyperaktiiviseks, voi tsiisus..
En saa unta vaikka en ihan illalla juonutkaan...
En oo saanut nukuttua, aluksi koitin mutta motivaatio ei riittänyt. Mieli liian virkeenä, halusin vaan ajatella. Ymmärsin ettei kantsi ottaa valvomista niin vakavasti, ei oo pakko nukkua jos ei nukuta.
Oli ihan hauskaa kun annoin itselleni luvan unelmoida ja pohdin asioita, mm. astrojuttuja ja ymmärsinkin vähän taas asioita syvemmin. Sitten ajattelin että jos kuitenkin koittaisin nukkua..
Mutta eihän siitä mitään tullut, kun on aivot käynnissä kantsii funtsii juttuja.
No, päätin sitten tarttua kirjaan jota opiskelen (pääsykoekirja) ja sain kuin sainkin tajuttua asioita! Ei mitään kovin suurta, mutta mahtavaa silti! Hallelujah! Oli älykäs olo.
Ne oivallukset tulee kun on tullakseen, jos yhtään yritän pakottaa itseäni ja kontrolloida mieltäni menee koko homma tosi helposti ihan pipariksi enkä tajua mitään, jumitan vaan ihan mielettömästi ja opin hitaasti. Luin jostain että Merkurius Ravun yritykset olla tieteellinen ja "objektiivinen" on pinnallisia. Jep, ei se vaan oikeen toimi niin minulla. Minun täytyy
luottaa siihen että kyllä minunkin aivoni toimivat, tajuan aikanaan ja siihen tosiaan saattaa mennä aikaa, tai ei välttämättä, kunhan opin käyttämään mieltäni oikein niin ei enää tunnu siltä että olen ihan mieleni armoilla, riippuvainen siitä milloin tulee joku idea. Muuten minussa on niin paljon kiinteää elementtiä ja kontrollifriikismiä että on oikeastaan tosi kiva kun on jotain muutakin.
Ajatuksia on jollain lailla hankala ankkuroida kun on Rapu Merkurius 12. huoneessa. Tai no oikeestaan..
Luulisi että Rapu nimenomaan tekee sitä, ymmärtää ja muistaa, onneksi on hyvä muisti.
Huono puoli on se että olen epävarma ajatuksistani ja mielipiteistäni, tai ainakin niiden kommunikointi on hankalaa koska asiat eivät koskaan ole niin yksinkertaisia. Perustelen ja älyllistän asioita itselleni koko ajan koska pelkään että muuten en osaa kertoa niistä kun täytyy. Silloin kun ne "oivallukset" on jo menneet eikä tunnu enää niin hienolta, tuntuu vähän hölmöltä kertoa niistä. Täytyy puhuu tunteella, silloin kun on todella sanottavaa, kun se tulee suoraan sydämestä. Vai tuleeko..
Ei sitä tiiä, skeptinen kannattaa välillä olla.
Varmaan se kommunikointini on jatkossakin tunteenomaista mutta on enemmän sanottavaa kun oppii ymmärtämään itseään paremmin eikä ota itseään niin vakavasti. Kyllä jonkinasteinen etääntyminen ajatuksista olisi hyvä juttu, niin että voisi kertoa jostain milloin vaan eikä tarvitsisi odottaa sopivaa hetkeä.
Vähän epäsuora välillä olen.
Tää on ajankohtaista siis kun yritän opiskella ja käyttää aivojani parhaani mukaan mutten koskaan kunnolla ole ymmärtänyt Merkuriustani, sillä on kuitenkin tärkeä rooli, ja mitä olen lukenut, kuulostaa vähän tutulta mutta en hirveästi ole asiaan tutustunut...
Kellään mitään kommenttia? Yhtään "mielekkäitä" kokemuksia?
Hmm.. ehkä Leijonakuu sai minut ilmaisemaan itseäni, parhaillaan se on yhtymässä Aurinkooni (ja Venukseen myös).
Nyt koitan painua takaisin petiin, ehkä vois jo saada unta. Mutta yökyöpeli kun on.. Hitsi, kohta suunnilleen Aurinko nousee jo..
*huoh*