ARJEN TAIAT JA IHMEET - löydä ja luo iloa elämääsi Elämme joka päivä taikojen ja ihmeiden keskellä ja meillä
kaikilla on
voimaa luoda niitä. Ellet ole pitkään aikaan ajatellut taikoja ja
ihmeitä tai jos olet lakannut uskomasta niihin, rohkaise mielesi.
Eivät ne ole hävinneet. Olemme vain tilapäisesti kadottaneet niiden
jäljet. Koska taiat ja ihmeet tuovat iloa, toivoa ja jännityksen
tuntua elämään, meidän on aika kokea ne uudelleen. Sen olemme velkaa
itsellemme.
Se että olemme joutuneet eroon taioista ja ihmeistä, johtuu osaksi
ihmisluonnosta itsestään. Kun näkee jotakin liian usein, unohtaa sen
ainutlaatuisuuden. Jos pihalle jonain aamuna varhain ilmestyisi
yksisarvinen, se olisi meistä ihme. Mutta jos joka aamu
säännöllisesti kuin kello pihalle ilmestyisi yksisarvisten lauma,
soittaisimme varmasti eläinsuojelun paikalle hakemaan ne pois,
jotteivät ne turmelisi nurmikkoa. Olisimme kunnioituksesta mykkiä,
jos näkisimme filmillä kerran Punaisen Meren vesien jakautuvan
kahtia, mutta voin melkein kuulla, kuinka haukottelemme ja hamuilemme
kaukosäädintä nähdäksemme, mitä muuta ohjelmaa on meneillään, jos
näemme kahden kolmen viikon ajan peräkkäin saman asian. Taiat ja
ihmeet eivät siis ole kadonneet elämästämme. Eivät ne ole. Niitä on
kaikkialla ympärillämme. Niitä on kaikkialla ympärillämme. Ne on vain
löydettävä uudestaan ja lakattava pitämästä niitä
itsestäänselvyyksinä.
Meidät erottaa elämän taianomaisista, ihmeellisistä asioista myös
tuhoisa syyllisyyden tunne. Kahdestakymmenestä asiakkaastani
luultavasti kahdeksaatoista vaivaa syyllisyyden tunne, joka valtaa
heidän mielensä paljon voimakkaammin kuin mitkään taiat ja ihmeet
koskaan voisivat. Syyllisyydentunteelle on siis tehtävä jotakin,
jotta se ei olisi tiellä. Jos olet tehnyt tai sanonut jotakin, minkä
tiesit loukkaavan jotakuta, astu esiin, kanna vastuu, pyydä anteeksi
ja yritä tosissasi hyvittää tekosi. (Pelkkä "Anteeksi" ei merkitse
mitään, ellet käyttäydy sen mukaisesti.) Jos olet sanonut tai tehnyt
jotakin loukkaavaa ja voit rehellisesti sanoa, ettei niin ollut
tarkoitus, pyydä anteeksi ja anna asian sitten mennä. Äläkä väitä,
etteikö se olisi juuri näin yksinkertaista! Kyllä se on, jos olet
valmis luopumaan syyllisyyden tunteiden elättelemisestä, ikään kuin
niillä olisi jonkinlainen myönteinen vaikutus elämääsi, ja jos tajuat
ne juuri siksi voimain tuhlaukseksi ja hengen vihollisiksi, kuin ne
ovatkin.
Tässä puutteita täynnä olevassa elämässäni minun oli tietysti
opittava tämäkin läksy kantapään kautta. Isäni kuolema on täydellinen
esimerkki siitä. Ihailimme toisiamme ja kirjaimellisesti leiriydyin
hänen vuoteensa viereen viime päivien ajaksi. Viimeisenä päivänä
lähdin sairaalahuoneesta vain hetkeksi oikomaan jalkojani ja hakemaan
vettä. Hän kuoli minun poissa ollessani. Menetyksen suruun yhdistyi
nyt piinaava syyllisyyden tunne siitä, etten ollut ollut hänen
vierellään, kun hän veti viimeisen henkäyksensä. Minun olisi pitänyt
jäädä paikalle eikä lähteä hakemaan typerää vesilasillista. Eikö
juuri minun kaikista ihmisistä olisi pitänyt olla paikalla pitämässä
häntä kädestä, kun hän lähti kotimatkalle? Lopulta sain tarpeeksi
etäisyyttä pystyäkseni kysymään itseltäni oikean kysymyksen. Olinko
hetkeäkään aikonut olla olematta hänen luonaan hänen kuollessaan?
Ehdottomasti en. Silloin kerta kaikkiaan opin kohtaamaan syyllisyyden
tunteeni siinä missä muutkin huonot tapani. Aina kun tuo kielteinen
ääni päässäni alkaa jankuttaa "Olisin voinut/Minun olisi pitänyt"
pysähdyn ja keskeytän sen myönteisellä äänellä, joka sanoo selvästi
"Lopeta!"
Tämä menetelmä on yksinkertainen, mutta se tehoaa. Lupaa itsellesi,
että ensi viikolla aiot julistaa sodan syyllisyyttä vastaan. Hyvitä
kaikki tahallinen kipu, jonka olet aiheuttanut itsellesi. Jos moitit
itseäsi tahtomattasi, huuda hiljaa mielessäsi "Lopeta" heti, kun
ajatus pyrkii mieleesi, kunnes olet niin lopen kyllästynyt huutamaan
itsellesi, ettet anna syyllisyysajatusten edes hiipiä mieleesi.
Sen jälkeen voit kanavoida kaikki syyllisyyteen tuhlaamasi voimavarat
olennaisempaan asiaan. Voit pyrkiä luomaan elämäsi taioille ja
ihmeille mahdollisimman monta tilaisuutta – opit rakastamaan itseäsi.
Ellei rakasta itseään, ei myöskään kunnioita yhtä Jumalan luomista
olennoista. Silloin epäilee omia voimiaan, ennen kuin on niitä
kokeillutkaan, eikä luule olevasi niiden taikojen ja ihmeiden
arvoinen, joita Jumalalla kaikkien varalle on.
(Lue lisää Sylvia Browne: Kahdessa maailmassa)
