Minä en kyllä ole kokenut että kyse olisi ollenkaan tuosta mistä te AthaMaarit ja Faery puhuitte. Minun oinasystäväni ovat kaikki kyllä suoria - sitä olen itsekin ja kunnioitan sitä taitoa syvästi. Se, että sanoo mielipiteensä johonkin asiaan on ehkä vähän eri asia kuin lohduttaa toista kun esim. toisen äiti on kuollut. Tällaiseen lohduttamiseen minun oinasystävistäni ei valitettavasti todellakaan ole ollut.
Olen vilpittömästi Koittanut lohduttaa ystäviäni heidän omaistensa kuollessa ja myötäelänyt heidän suruissaan. En tarkoittanut viestissäni, että olisin tällaisella hektellä hiljaa- tosin usein halaaminen ja teen keittäminen voi kertoa sata kertaa enemmän kuin vuolaatkaan suruvalittelut. Joskus sanat eivät vain riitä. Kuolema hiljentää, varsinkin jos ei ole sitä itse joutunut kohtaamaan. Monet ystäväni käyttäytyivät todella käsittämättömällä tavalla kertoessani isäni kuolleen. Joku lopetti puhelun siihen, toinen sanoi 'otan osaa' ja käveli tiehensä... Suomessa kuolema on tabu.
Toiset ihmiset kaipaavat kuuntelijaa, toiset keskusteluja. Kutakin lohdutetaan tavallaan. Monesti ihmiset tekevät surun hetkellä siten kuin haluaisivat itselleen tehtävän. Yritin halata anoppia hänen miehensä kuoltua, mutta hän ei toivonut sellaista myötätuntoa ja kieltäyti halauksesta, koska ei kestänyt 'hempeilyä'. Hän toi minulle kirjan isäni kuoltua, mutten ikinä vilkaissutkaan sitä, sillä en kyennyt lukemaan ajatelmia kuolemasta sillä hetkellä. Kuitenkin kumpikin tietää, että olimme myötätuntoisia tilanteissa, kumpikin omalla tavallamme.
Se mitä viestissäni tarkoitin sillä, että ihmiset eivät halua suoruutta, tarkoittaa juuri sitä, mitä kuvailinkin. En pysty olemaan sanallisesti kovin myötätuntoinen, jos joku valittaa itse aiheuttamien ongelmiensa raskautta. Kyseinen esimerkki oli aivan elävästä elämästä: kaverini jätti pitkäaikaisen poikaystävänsä ja sitten soitti itkien kun mies löysi vuoden kuluttua uuden tyttöystävän. En voinut tuntea minkäänlaista sääliä noin valtaisan itsekkyyden edessä. Olin hiljaa ja annoin hänen puhua. Kuitenkin kaverini loukkantui juuri kylmyydestäni kyseisen puhelun aikana. Toinen ystäväni on ollut tuhoisassa parisuhteessa kymmenen vuotta. Olen kerran sanonut mitä mieltä olen suhteesta, mutta koska hän ei taloudellisista syistä halua jättää miestään en enää voi kuin kuunnella ja halata raskaina hetkinä.
Uskon, että kuu kaksonen tekee minusta hieman normaalia oinasta puheliaamman, mutta ehkäpä esim. keskiverto oinasmies toimii ennemmin kuin puhuu. Aterian kokkaaminen, käden puristus, selän hierominen, voivat sanojen lailla kertoa välittämisestä, myötäelämistä monenlaista. Itse olen naimisissa kaurismiehen kanssa ja olen oppinut huomaamaan hänen rakkautensa siinä, että hän tuo kahvin vuoteeseen tai korjaa rikkimenneen kihartimen. Ei hän puhu juuri koskaan tunteistaan
