Tämä oli mielenkiintoisesti sanottu, mutta mitäs kun vieläkin koen olevani niin vahva persoona, vai puolustanko omaa itseäni, näkemystäni aina kaikkien kanssa? Koetin oppia pehmeämmäksi, no viimeisimmän kanssa ei auttanut enää. Onhan se ironista että itse tuntee vaikka mitä toisen kanssa, joka vain tuijottaa viileästi, eikä muita ilmesty! Kuitenkin tunsin vahvasti jutun loppuessa että joku jossain rakastaa minua. "Anna nielaista, muista katkaista siima = älä odota mieleistäsi toimintaa. Ihmisellä -varsinkin tunnekumppanuudessa- vie vähintään 2-3 viikkoa omaksua ajatus. Sitten hän toimii 'oman (omimansa) ajatuksen' pohjalta. Hän joko aktiivisti tai alitajuisesti unohtaa, mistä ajatus hänelle tuli. Anna asian olla niin."
"Miksi tällaista neuvon? V: Siksi, että elämä runtelee meitä jokaista. Jos pakotamme toisen runnoutuneen tunnustamaan joka päivä keneltä on ajatuksen tai toisenkin ominut, hän kokee 'ei elävänsä omaa elämää'. Ja lähtee pois."