seuraava »

[tuulenviemää]

Yleensä iltaisin makaan sängyssä, jolloin reikitän itseni. Lisäksi mietiskelen ja rukoilen. Annan anteeksi kaikille ja kaikelle huonolle mikä minua on kohdannut. Ihmisille , asioille, ennenkaikkea itselleni.

Toteutan tuota anteeksianto harjoitusta niin kauan kuin todella tunnen päässeeni yli, antaneeni todella anteeksi. Muille anteeksiantaminen ei tuota minulle vaikeuksia, mutta etenkin tuo itselleen anteeksiantaminen tuntuu usein hurjan vaikealta. Monena iltana on kunnon itku päässyt ulos.

Samoin annan anteeksi egolleni, että se on niin monet kerrat vienyt minut "harhaan".

"Juttelen" egoni kanssa ja kerron että annan sille anteeksi, ja rakastan myös sitä mutta sen on nyt aika poistua, en tarvitse sitä enää.

Kuulostaa ehkä tyhmältä näin tiivistetysti kirjoitettuna. Mutta lähinnä teen siis tällaisia yksinkertaisia anteeksianto- rakkaus- irtipäästämisharjoituksia mielen/ hengen tasolla.