seuraava »

[Päärynä]

Heissan!

En tiedä, onko tästä aiheesta jo topiccia, mutta aloitampa uuden ketjun silti.

Minua on jäänyt mietityttämään tämä käsite, joka jumalanakin tunnetaan.

Niin monet ovat vastanneet minulle, että "Jumala", aina hereillä oleva "rakkauden meri", aloittaa aina olemassaolon syklisesti, jolloin maailma syntyy. Minulle on kerrottu, että Jumala haluaa ilmentää itseään -ja tämän takia maailma alkaa.

Ja lopulta sitten kaikki palaa jälleen yhdeksi kosmiseksi yhteydeksi.
Ok, tämä on selkeää.
--->Mutta miksi tuo asia tuntuu niin kovin, sanoisinko tylsältä? Se kuulostaa niin yksinkertaiselta, eikä ollenkaan inspiroivalta

Sitten minulle herää tällaisia kysymyksiä:

1) Jos tuo "jumala" on yksin, kaikkeus, niin silloin, kun hän on tuossa ei ilmentymisen vaiheessa (rakkauden merenä)-onko olemassa mitään muuta kuin tuo "ei olevainen"? Ts:onko muitakin "ei olevaisia"?

2) Mitä on tuon ei olevaisen ulkopuolella?

3 Miksi aina ilmentää itseään, eikö hänellä ole enää mitään muuta koettavaa?




Sorry, tämä on varmasti tosi epäselvän kuuloista, en oikein osaa hyvin selventää tätä aihetta kun olen niin huono ilmaisemaan itseäni..
Mutta jos jotain mielipiteitä herää, kirjoitathan!

[^^Queen Nefertiti^^]

Luoja ei voi olla luomatta, muuten ei olis luoja.

Itämaisten oppien tietäjätkään, esmes joogaopeni, ei osaa sanoa muuta kuin että jumaluus on välillä ilmenneenä (maailma, ihmiset, materia, tunteet) ja välillä ei-ilmenneenä levossa. Se on tällainen luodun kaikkeuden kausivaihtelu. Ei kai siinä muuta ole. Olen itsekin monta kertaa miettinyt miksi nähdä moinen vaiva, mutta Luoja itse tietää että kaikki on leikkiä ja mikään ei oikeastaan katoa.

Tähän liittynee jälleensyntymäkäsitys ja siksi minusta menneet elämät on luonnollinen asia, ja menneiden elämien tutut ja karmat ja myös dharmat. Joidenkin välillä on hyvää tavaraa! Mutta ego ja alemmat toiminnot sotkevat ihmissielujen puhtaita välejä, ja tavoitteita.

Käsittääkseni kun on ei-ilmennyt olotila, ei ole mitään "muuta" sen ulkopuolella. Ei-ilmennyt lienee jotain jakautumatonta, täydellisen korkeaa energiaa, sellaista missä esim enkelit asustavat edelleen, joku 9. ulottuvuus. Siellä ei ole "tätä" ja "tämän tason" ristiriitaa esmes ihmisten välillä. 

Mutta, tätä ihanaa tietoa vasten kaikki pelko, aika, pimeys jne ovat siis vain harhaa. Pitänee mennä aika pitkälle meditaatiossa että tämän tilan aina muistaisi.. huolettomuus ja kaikki on ok.  Ego taistelee tuota vastaan ja kaikkia ihmisten toisiinsa/ jumaluuteen-sulautumispyrkimyksiä vastaan, koska egon tehtävä on luoda yksilöitä ja "vapaata tahtoa" mutta sielu muistaa, ai niin olemme yhtä ja mitäs minä tässä pelleilen.

Ja tämä muistaminen on yksilöllistä.

[Päärynä]

Itämaisten oppien tietäjätkään, esmes joogaopeni, ei osaa sanoa muuta kuin että jumaluus on välillä ilmenneenä (maailma, ihmiset, materia, tunteet) ja välillä ei-ilmenneenä levossa. Se on tällainen luodun kaikkeuden kausivaihtelu. Ei kai siinä muuta ole.

Kaunis kiitos kattavasta vastauksestasi, Wild Star! Mie oon kylla aika pikku raapale tassa henkisen polun alkumetreilla, kun em selitys ei vaan uppoa kovaan kallooni. Kuulostaa niin tylsalta ja tyhmalta tuo kausivaihtelu!

[^^Queen Nefertiti^^]

No yksi lisäselitys on, että jokainen universumi alkaa värähtely- taajuudeltaan korkeammalta tasolta. Onko se parempi selitys?? Eli että ei aina vaan huvikseen ilmennytä materian muodossa, vaan joka kerta edistytään askel. Ehkä joskus tulee vaihe, että Ykseys ei muotoudu moneksi vaan pysyy rakkaus- energiana, ilmentymättömänä ja ongelmattomana.. mutta siihen on varmaan paaaljon aikaa..