Sivuja: 1 ... 5 6 [7]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Konkreettinen pahuus  (Luettu 51948 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ave^^
Vieras
« Vastaus #90 : 22.06.2012 08:41:25 »

Minulla on kiire taas, enkä ehdi paljoa kirjoittaa, mutta tuli mieleen, että
yhdistättekö te sen rakkaudellisuuden olevan sama asia kuin sääli?
Kirjoittelin tuossa aiemmin, että tunteeni joitain ihmisiä kohtaan ovat muuttuneet lieväksi sääliksi,
enkä koe säälin olevan rakkaudellinen tunne, sillä uskon tähän lauseeseen:
"noone needs pity",
siis en pidä itseäni välttämättä rakkaudellisena jos säälin ihmistä.
Mutta en ehdi avata nyt enempää, kirjoittelen ja vastailen tohon anteeksiantoonkin vielä myöhemmin.  Smiley
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #91 : 22.06.2012 09:02:47 »

Tää menee vähän ohi jo, mutta sääli?
Juu tosiaan, mitä se oikein on? Mun on nyt vähän vaikee edes tunnistaa..vai onko se jotain ihan muuta, vain pidämme sitä säälinä?
Onko sääli sama asia kuin myötätunto?
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #92 : 22.06.2012 14:16:32 »

Hei thanks!
Johan selvis säälin ja myötäunnon ero  smitten
tallennettu
Ave^^
Vieras
« Vastaus #93 : 24.06.2012 08:36:30 »

Täällä ei siis ennen ole keskusteltu säälistä?

Säälin ei tarvitse olla halveksivaa, sitä voi toteuttaa helposti vaikka kuvitellen olevansa myötätuntoinen.
Ajatusta avaa ehkä parhaiten esimerkki ihmisestä, joka on syntymästään asti vammautunut. Hän kohtaa varmasti elämässään monia ihmisiä, jotka surkuttelevat hänelle, että voi kun olet joutunut tällaiseen kohtaloon. Osa ei sano sitä ääneen, vaan ajattelee. He voivat kuvitella olevansa myötätuntoisia tai ollakin, mutta säälinä tuo tuolla tavalla lopulta ilmenee. Säälin peruselementti minusta on se, että sen kautta toisen kykyjä, tilannetta yms. vähätellään, joskus myötätunnon peiton alla. Tuohon vammautuneeseen ihmiseen voi suhtautua myös tasavertaisesti. Jos hän tarvitsee apua jossain, auttaa häntä tasavertaisesti siinä, eikä tuppaudu joka hetki luottamatta häneen. Jos hänen kanssaan keskustelee, keskustelee tasavertaisesti.
Ja on mahdollista kokea, että haluaa hyvää toiselle säälin kautta. Itselläni ainakin. Se ei siis ole mittari siitä tunteeko sääliä vai ei. Käännän asiat aina silloin niin, että miltä tuntuisi jos itse olisin tuo henkilö, miltä tämä suhtautumiseni minusta tuntuisi.


Anteeksiannosta availen tuota ongelmallista ajatustani niin, että minusta tuntuu, että ei ole oikein sanoa ihmiselle, että olen antanut anteeksi, jos suhtautumiseni häneen jollain tapaa on muuttunut, se ei siis olisi oikein tuota ihmistä kohtaan, siksi en voisi sanoa kuin vasta sitten jos suhtaudun taas samalla tavalla. Omaan käsittelyprosessiini sillä ei ole mitään merkitystä.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 5 6 [7]
  Tulostusversio  
 
Siirry: