Skippaan edelliset, mutta niiden pohjalta ajatuksen saaneena. Jos joku kohtelee minua kuin halpaa hmm.porttoa, en todellakaan koe, että annan asian olla. Suhtautuminen kyseiseen ihmiseen riippuu tietty kontekstista, mutta jos tämän ihmisen kanssa täytyy oikeasti vuorovaikuttaa pidempiä aikoja, silloin koen välittömästi, että hänen tulee tarkistaa asennettaan.
Samanlaisia ajatuksia heräsi itsellekin Kato Vegan alkuperäisestä viestistä. Itselläni oli töissä tässä joku viikko takaperin tilanne, jossa työkaverit -todennäköisesti tajuamatta itse ollenkaan- syyllistyivät melkeinpä työpaikkakiusaamiseen. Mun on todella vaikea olla vihainen kauaa, ja ensimmäinen työkaverien tempaus meni ohi puolen päivän murjotuksella, ja sitten olin taas kaikkien kaveri.
Muutaman päivän päästä samantyylinen tilanne toistui suoremmin, ja silloin päässä naksahti. Puuskahdin jotain ihan suoraan työkaverilleni ja sitten mökötinkin ihan harkitusti viikon
. Hoidin työasiat kuten ennenkin, enkä osoittanut mieltäni, mutta selkeästi pidin etäisyyttä kaikkiin, enkä taatusti jutustellut mukavia kahvipöydässä ihan vaan juttelun ilosta. Ja joo, pidin ihan tietoisesti tota suuttumusta yllä, etten vaan unohtaisi koko juttua ja sillä antaisi sitä kuvaa, että mun yli voi kävellä miten vaan.
Ja nyt kun tilanne on helpottunut, ja vaikuttaisi vähän siltä, että siitä oli hyötyä. Osa työkavereista kai tajusi itsekin, miten törkeästi toimivat. Ja se yksi jonka tajuamisesta en ole kovin vakuuttunut; siihen aion vastaisuudessakin pitää välimatkaa ja olla valppaana tulevien tempausten varalta. Muille mulla ei ole
enää mitään syytä kanta kaunaa.
Totuus kuitenkin on, että kun ei me kaikki tällä maapallolla olla niin pyhiä, niin jos kaiken antaa anteeksi, sitä joku toinen käyttää hyväkseen.
