Ja ihmisyyteen kuuluu tietyt velvollisuudet. Valitettavasti osa meistä ei osaa niitä täyttää, vaikka onkin syntynyt ihmiseksi.
Ihanan kaurismaista ajattelua. Niin tuttua...
..Ja niin totta.
Ehkä maallisten eläinvaistojen - selviytymisen ja lisääntymisen -
'yli' kasvaminen on nimenomaan henkistä kasvua,
ih_mi_seksi kasvamista
Silloin ymmärtää ihmisyytensä maallisen perustan, sen taustat, tarkoitukset ja tavoitteet -
hengen palvelemisessa
Vastuullisuus elämää, niin omaansa, kuin koko Kaikkeutta kohtaan syntyy
ehkäpä juuri sitä kautta, kun tajuaa, kuinka ainutkertaista kaikki täällä ajallisuudessa on.
Aika, ja sen suoma mahdollisuus ei tule koskaan takaisin.
Sen oivaltaminen on sitä ihmisyyden
kunniallisuutta.
